Hyvää kesälomaa Porin Ässät! Kiitos upeasta kaudesta, joka oli mukava päättää tappioon kotihallissa liigan toiseksi paskinta seuraa vastaan. Kausi jätti jälleen kerran ihania, unohtumattomia muistoja kuten Nickersonin myynnin Ilvekseen, Alpo Suhosen palkkaamisen ja ensimmäisen vierasvoiton yli vuoteen. Kolmen viikon loman jälkeen onkin sitten mukava palata taas treenaamaan täysillä seuraavaa kautta varten. Hassua sinänsä, että osa joukkueista jatkaa vielä silloinkin kautta. Missäköhän välissä ne ehtii treenaamaan? Viime vuonna Ässien kesäloma alkoi samaan aikaan ja nähtiinhän se nyt taas, että kyllä se aikainen lomille lompsiminen auttoi. Ei tarvi huhkia aurinkoisessa kevätsäässä neljän seinän sisällä playoffeissa.

Oivoi. 

Ja hauskaa oli! Terveisiä vaan kaikille uusille ja vanhoille tutuille. Tarinoin leiristä sitten lisää, kun oon toipunut. Jos muistan. Paparazzin uhrit voivat ottaa yhteyttä lahjusten merkeissä, mikäli siis ette halua kuvienne päätyvän foorumille... ;)

Kalle tuli tänään takas himaan ja sai ensitöikseen teippailla mun laturin piuhan kasaan. Nyt on taas oma tuttu ja turvallinen kone sylissä. Toisaalta tota Kallen masiinaa kun ehti jonkin aikaa käyttämään, niin onhan tässä pieni näyttö ja hitaampikin on.. No eiköhän tää kohta poksahda lopullisesti, taitaa muuten olla pisimpään elänyt kone mulla ja niitä on kuitenkin jokunen ollut.

Huomenna on edessä matka talvileirille. Aamuks meen duuniin ja tuun puolen päivän jälkeen pakkaamaan romppeet ja koitan ehtiä neljän pintaan Hyvinkäälle, josta matka jatkuu Piian kanssa Punkalaitumelle. Saapa nähdä mitä viikonlopun kämppikset Romi ja Hexu tykkää Miinasta. Pommi ei siis tällä kertaa lähde mukaan, vaan vein sen nyt illalla Satulle hoitoon. Pääsee pappa taas nukkumaan sängyssä...

Ei tässä sen kummempaa. Toivotaan kirkkaita säitä viikonlopuks, että on mukavampi ulkoiluttaa Miinan lisäksi myös kameraa leirillä. Tapaamme leirikuulumisten merkeissä, sitten kun siitä on toivuttu... ;)

Sunnuntaina oli talvi, eilen kevät, tänään kevät, kunnes nyt sataa taas räntää vaakasuoraan. Sais mun puolesta jo loppuu tää arpominen...

Tänään päästiin pitkästä aikaa koirien kanssa pellolle ja skuttaan ilman, että oli kiire mihinkään tai Teemu hidastamassa matkaa. Noin sata kertaa meinasin olla turvallani ja kaks kertaa molskahtaa ojaan, mut loppujen lopuks selvisin reissusta vain mutasilla lahkeilla. Koirat tietenkin oli harmaita mahaan asti. Pellolta kun lompsin takas tielle, niin oli kenkien pohjassa viiden sentin mutakorot ja jäisiä polkuja kun metässä koitin vältellä, niin tottakai astuin koiranpaskaan. Shit happens! 

Enää kaks päivää yksinhuoltajuutta! Kalle tekee paluun torstaina ja perjantaina pääsen nollaamaan Punkalaitumelle koko viikonlopuks. Voin muuten sanoa, että tulee tarpeeseen. Aivan käsittämätöntä miten on viimiset pari viikkoa ressannu kaikki. Siis mua, vaikka en normaalisti jaksa stressata yhtään mistään. Ei millään jaksas venata, et pääsee hetkeks pois koulu- , duuni- ja himaympyröistä tapaamaan vanhoja tuttuja ja miksei uusiakin ja pitämään hauskaa. 

Puuh. Mitä lähempänä koulun loppuminen häämöttää, sitä tuskallisemmaks viimiset kurssit muuttuu. Ei ole motivaatiota. Ei kertakaikkiaan. Ei yhtään. Sanon tän varmaan jo sadannen kerran, mut jokatapauksessa kun tuolta lafkasta valmistun, niin lupaan ja vannon, etten enää ikinä mene mihinkään kouluun!

Päästiin, kuin päästiinkin kuvauttamaan Miinan lonkat ja kyynärät, vaikka Kalle olikin reissussa. Kiitos vaan Merjalle ja Esalle. Miina ei meinannut millään "tipahtaa". Kieli roikkui poskesta ulkona ihan lerppuna ja silmät puolitangossa, mutta pakko oli vaan välillä päätä nostella ja taistella viimeiseen asti väsymystä vastaan. Naurettiinkin siinä, että koira on kuin omistajansa sunnuntaiaamuisin... ;) Vielä kuvauspöydällä retkottaessaan ketarat ojossa Miinan piti pariin otteeseen heilauttaa häntää. Hassu akka. Harmi, kun ei sattunut kameraa mukaan. Tai joo, sehän on Kallella mukana reissussa.

Tulokset olivat hyvät. Alustavasti oli puhetta, että A/B:nä lähtisi lonkat eteenpäin, mutta A/A:nahan ne lopulta lähti. Voi kuulemma olla, että toinen muuttuu matkalla beeksi, mutta sillä ei ole oikeestaan mitään väliä. Pääasia, että koira on lonkiltaan terve. Kyynärissä ei ollut mitään huomautettavaa, joten ne lähtivät pyöreinä nollina matkaan. Jossain vaiheessa saan kuvat kotiin cd:llä ja tuuppaan ne sit varmaan tännekin. 

Treenattu ei olla yhtään ja pitkät lenkitkin on jääneet liian vähälle. Hatunnosto kaikille yh-äideille, jotka saavat aikaiseksi aktiivisesti treenata työn ja tenavan ohella. Teemu lähtee ihan mielellään kyllä mettään mukaan, kiitos reitille osuvien jäisten ja vähemmän jäisten ojien. Ne onkin 6-vuotiaalle näemmä äärettömän kiinnostavia. Ajallisesti lenkit kestää, kun kaikki jäät pitää kepillä kokeilla ja tietenkin hajottaa jos on tarpeeks ohutta, mutta pituutta ei häävisti tuu. Varsinkaan, kun ei niillä reissuilla ehtis millään montaa tuntia kuppaamaan.

Viikonlopuks lähdetään Miinan kanssa ihmettelemään leirielämää Punkalaitumelle. Miehet saa jäädä kotiin. Kalle kotiutuu reissultaan sopivasti torstaina, niin ehtii tyhjentämään kameran muistikkortit ja lataamaan akut. Väsyttää. Vuorokausirytmi meni viikonloppuna taas ihan sekasin, kun ei kertakaikkiaan osaa / pääse / pysty menemään inhimilliseen aikaa koisaamaan. Tää viikko on onneks helppo, ehtii sekä nukkumaan päikkärit, että lenkittää koirat sillä aikaa, kun Teemu on Pompussa.

... onnistu sit hajottaa lopullisesti mun iBookin laturin. No sähköteipillä se oli jo ennestäänkin korjattu, et eipä voi laskua laittaa perään. Huonompi homma on se, että Kalle on Tansaniassa, eikä meikäläisen insinöörintaidot ihan riitä ton piuhan korjaamiseen. Onneks Kallen masiina on tossa hyllyssä, ettei tarvi pöytäkoneelle siirtyä.

Himassa on ollut tänään ihmeen rauhallista, kun Miina meni Satulle pariks yöks hoitoon. Miina saattaa vieraaseen paikkaan yksin joutuessaan alkaa remontoimaan, mutta koska noitakin tilanteita väistämättä tulee, niin harjoitellaan vähän etukäteen. Pommin pallienpoisto nyt ainakin tulee olemaan tilanne, jossa aktiivista Miinaa ei välttämättä tarvita Pommin seurana pariin päivään. 

Miinan sisaruksista Heinolan Kiki (Emo's Riitu) on ehtinyt käymään lonkkakuvissa hyvin tuloksin. Toistaiseksi siis kaikki 8 kuvattua pentua, kolmesta eri pentueesta ovat olleet tervelonkkaisia. Ens viikon maanantaina on Miinan vuoro päästä röntgeniin. Vanhana pessimistinä en uskalla arvailla tuloksia, mutta ei kai sieltä mitään eetä ainakaan tule, kun ei koirakaan oireile. Ja toisaalta oireilemattomuus on mulle se mikä merkitsee, kun ei koiraa ole kuitenkaan tarkoitus jalostukseen käyttää. 

Sellasta. Suht nihkee olo ollut eilisestä asti. Täällä tuntuu olevan lentsuu taas liikkeellä, mut toivottavasti ei meikäläiseen iske ihan vielä ainakaan, kun pitäs reilun viikon päästä lähtee viikonlopuks Punkalaitumelle viikonlopuks hoffileireilemään. 

Jaaha, pitkästä aikaa jotain tännekin... Kalle lähti perjantaina Tansaniaan ja Teemu Tallinnaan. Mulla oli siis "vapaa" viikonloppu, joka tosin oli duunipainotteinen, vaikkakin viihteellä höystetty... ;) Teemu tuli kotiin sunnuntai-iltana ja Kalle palaa vasta kuun lopussa, joten tänään ollaan opeteltu taas yh:n arkea. Onneks tää viikko on koulun suhteen aika hiljanen. Kahtena päivänä ois koulua, mutta niistäkin joudun toisen skippaamaan duunin takia. Pari raporttia pitäs laatia, yks etätehtävä siinä sivussa sunnuntaiksi ja kohtahan on taas seuraavat tentitkin. Vihdoin ja viimein päästiin alkuun opinnäytetyössäkin, eli loppusuoralla ollaan. Ylimäärästä motivaatiota voi silti lähettää meikäläiselle, että suoriutuis kunnialla koko roskasta.

Emmä jaksa enempää turista, kuhan tapan aikaa koiransafkan sulamista odotellessa. Ois voinu senkin ottaa aiemmin sulamaan, niin vois olla jo autuaasti sängyn pohjalla matkalla höyhensaarille. No, ehkä mä joskus opin... 

Kahlasin aamupäivän aikana ekasta tenttikirjasta 100 ekaa sivua läpi ja sain ne tiivistettyä sopivasti viiteen sivuun wordissa. Illalla jos jaksais kahlata loput sata sivua samaan tahtiin. Tehtävää hiukan hidasti mesessä roikkuminen ja surffailu samanaikasesti. Ei voi mitään, on vaan niin tylsä aihe, ettei kauaa pysy ajatukset kirjan tekstissä.

Ton tiukan ;) opiskelutuokion jälkeen en jaksanut alkaa enää pohtia mitään tottistreeniä vaan pakkasin kameran laukkuun ja lähin koirien kanssa mettään. Tietenkin alko sopivasti sataa tihuuttaa samantien kun sain kameran kaivettua laukusta. Eli eipä sitten kuvailtu yhtä kuvaa enempää. Turhan reissu sen suhteen. Noh, eipä ilma ollut muutenkaan otollinen kuvaamisen suhteen, tasasen harmaata edelleen, ellei sitten kaiken peittävää sumua.

Polut on aivan peilijäässä paikka paikoin ja vaikka meikäläisen suht' tuoreet goretex-popot onkin pitäneet jalat erinomasesti kuivina ja lämpösinä, niin pohja on kyllä karmeen liukas. Niissä on joku Vibram-pohja, jonka pitäisi olla muuten ihan kai kelpo peli, mutta ei ne kyllä missään tapauksessa oo suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön. Ei tarvi olla ees se peilijää kun kengät lipsuu suuntaan jos toiseen. Onneks muut ominaisuudet on sen verran hyvät, ettei sitten tarvi niitä jäisiä polkuja tallata. Tähän vielä se päivän  saalis, testikuva, josta ei kyllä millään voi uskoa, että helmikuun puoltaväliä kolkutellaan...
11.02.2008 Miinankin mielestä tälläinen talvi on hanurista...

Ja nyt on sentään helmikuu. Mikä kasvihuoneilmiö? Kävin just koirien kans kaupassa hakemassa sunnuntai-illan herkut tihkusateessa. Plussaa on luvattu koko alkuviikko ja sit kun viimisetkin lumenrippeet on sulanu, ni tuleekin pakkanen. Hiihtoloman voi kohta nimetä uudelleen kevätlomaksi.

Pommin nieleskely on lähes loppunut. Pari kertaa saattaa illalla nuoleskella huuliaan muutamaan otteeseen, mutta ei sen enempiä. Koirat on saaneet nyt sen kaks kertaa päivässä safkan. Aamusin jauhettuja broilerinsiipiä ja iltasin jauhis- ja/tai mahapuuroa. Just hokasin et unohdin ostaa Pommin välipalaviilit kaupasta, mutta haetaan sit aamureissulla, kun viedään Teemu Pomppuun. Pommille oon edelleen tuupannut puolikkaan Ranitidin-tabun kitaan alkuillasta.

Energiaa löytyy kummaltakin koiralta taas ihan mielettömästi. Selvästi tuntuvat kaipaavan jotain haasteellisempaa aktiviteettia, kuin pelkkää metässä vapaana kirmaamista, vaikka sekin kyllä näyttää olevan hauskaa. No, kohtahan täällä pääsee tekemään jälkeä. Pitäs käydä lenkkeilemässä joku päivä tuolla Sompion kentällä ja ottaa vähän tottista pitkästä aikaa. Meijän "oma" kenttä tossa vajaan parin sadan metrin päässä ei oo treenikunnossa, kun se on yleensä talvisin jäädytetty luistelijoita varten. Kertaalleen jäädyttämistä on tänä talvena päästy yrittämään, mutta nykykunnossa siinä ei pysty kukaan tekemään yhtään mitään.

Ja sit kolmanteen erään, Suomi-Ruotsi 2-1.

Pitikin mennä kehumaan Pommin terveyttä! Se sai heti maanantai-iltana samanlaisen närästyskohtauksen, kuin viime keväänä. Nyt tosin lievempänä. Eli nieleskelyä ja nuoleskelua, joka päättyi mahan kurinaan ja pulputukseen. Iltaruuat se oli yön aikana oksentanut matolle, kuinkas muuten. Aamulla Pommi oli pientä nieleskelyä lukuunottamatta oma itsensä, pomppi eteisessä aamulenkkiä odottaessaan.

En oikeen keksi mitään järkevää syytä tohon närästykseen tällä kertaa. Pommi tosin oli viikon mummolassa ja on siellä luultavasti saanut syödäkseen kaiken haluamansa. "Pahat" ruuat se jättää kuppiin koskemattomana, koska tietää saavansa hetken päästä jotain parempaa. Lisäksi mummolassa sillä on ruokaa kupissa koko ajan. Himassa oli sitten paluu karuun arkeen, jolloin ruoka tulee pääasiassa kerran päivässä illalla ja jos kuppi ei omin voimin tyhjene, niin Miina kyllä tyhjentää. Aamusta riippuen koirat saa satunnaisesti jotain pientä purtavaa, possunkorvaa tms. jos ovat jäämässä yksin kotiin. Jos taas olen aamun himassa, niin saatan heittää niille luut pihaan. Mikäli aamulenkki on ollut pidempi, niin jää aamupalakin saamatta, kiitos mun kiertymäkammon.

Kai se Pommin pakki alkaa sitten vanhemmiten olemaan herkempi, vaikka aika terästä on tähän asti ollut. Maanantain ja tiistain menu Pommilla oli aika ykstoikkonen; aamulla ja illalla kaurapuuroa piimällä ja välipalaks viiliä. Iltasapuskan yhteydessä puolikas Ranitidine-pilleri. Eilen se nieleskeli vielä pariin otteeseen illalla ja heitti muutaman aika mojovan leijan, mutta eväät ovat pysyneet sisällä. Tänään ei ole oireita ollut ja uskalsinkin jo antaa nokareen jauhettuja siipiä aamulla.

Yksi asia, mikä aavistuksen huolettaa on se, että Pommi on mun mielestä laihtunut. Syitä voi tietenkin olla monia. Ensinnäkin se oli reilu 3 viikkoa kaverilla hoidossa Miinan juoksujen ajan ja sen jälkeen mummolla, joten mulla ei oo tarkkaa käsitystä mitä ja paljonko se on syönyt. Liika tyroksiini voi aiheuttaa laihtumista, viimisin kontrolli taitaa olla loppukesältä. Sit tulee tietenkin mietittyy, et oiskohan näillä närästyksillä ja laihtumisella jotain yhteyttä, kun kuitenkin alkaa ikääkin löytymään... No, ehkäpä se tästä, kun päästään taas normaaliin ruokintaan. Viikon päästä on tosin edessä pakkovaihto uuteen tyroksiiniin, joka joillekin on aiheuttanut pakkivaivoja. Saas nähdä miten se sitten menee. Niin ja madottaakin pitäs...