Eilen se vihdoinkin saapui, nimittäin vahvistus kennelnimelleni!!! Uudet sivut ovat työn alla ja valmistuvat viikon parin sisään. Pentuetta on suunniteltu kaikessa hiljaisuudessa jo jonkin aikaa, mutta nyt ne suunitelmat voin kai jo paljastaa. Eli tulossa kesällä aktiivisia harrastuskoiran alkuja joka lajiin ja mikä parasta, täysin terveistä linjoista!!! Vanhemmat ovat molemmat upealuontoisia, terveluustoisia, erikoisnäyttelyissä palkittuja koiria. Uros on jo jonkin verran elämää nähnyt erinomaiset käyttötulokset omaava saksalainen, vahvaluustoinen, mutta sporttinen herrasmies. Sillä on kadehdittava työmoraali, valtava saalisvietti ja tinkimättömän vahdin luonteestaan huolimatta se on perheen lasten mielestä paras leikkikaveri. Täydelliset tiedot kuvineen ja sukutauluineen tulossa uusille kennelsivuilleni, kunhan saan ne valmiiksi tässä työharjoittelurupeaman keskellä. Yritän ehtiä iltapäivällä laittaa jonkun kuvan tänne blogiinkin.

Tulevat (mahdolliset) pennut myydään rekisteröityinä, rokotettuina, madotettuina, sirutettuina ja luonnollisesti eläinlääkärin tarkastamina täydellä terveystakuulla!!!

APRILLIA URPOT !!! ;)

Vuosikokouksen ajan selvisin kuumetta alentavilla tropeilla, mutta kun kotiin pääsin niin höyhensaari kutsui. Tuli sitten nukuttua vaatimattomasti 16 tuntia putkeen! Nyt on olo ollut sen verran parempi, että mitään horkkaa ei ole, eli kuumetta tuskin on, mutta ääni on hirvee. Ihan ku ois istunu koko päivän Keravan Pickwikissä, hoilannut karaokea piisi toisensa jälkeen, nykinyt useemman kupillisen halpaa viskiä ja vetänyt kartsan verran röökiä. Oon sit keskittyny tän päivän vaan sohvalla makaamiseen ja netissä surffailuun. Paranemaan päin oleva Teemu ja terve Pommi lähtivät mummolaan, joten mikäs täs on lötkötellessä...

Kalle ruokki eilen illalla koirat, kun ite olin enemmän tai vähemmän pihalla ja oli sitten antanut Miinalle sapuskaa ihan reilusti :). No kaikkihan se koira oli tyytyväisenä syönyt ja nyt taas energiaa riittäs. Oon vartavasten pienentänyt Miinan annoksia, kun liikunta on aika minimissä ja akka on alkanut pulskistumaan. No poltetaan kaloreita sitten kun koipi on kunnossa, joka toivottavasti tapahtuu pian. Tiistaina ois kevään ekat agitreenit, mut ne joudutaan vielä jättämään väliin. Ehkä sitten ens viikolla.

Huhhuh. Teemu on ollut koko viikon poissa Pompusta karmeen yskän takii, joka vei pahimmillaan äänenkin tenavalta. Edelleen ääni heittelee päivän mittaan muutamilla oktaaveilla, mutta muuten se on nyt ok, ei kuumetta edes. Kallelle on eilisestä saakka tehny tuloonsa ilmeisesti sama lentsu ja nyt on mulla sitten kuume nousussa. Mä en ees muista millon oisin viimeks ollu lentsussa, et kai se olikin sit korkee aika jo. Siinä mielessä ajotus on kyllä niin päin persettä, kuin mahdollista, että huomenna ois hoffiyhdistyksen kevätkokous, jonne kyl melkein pitäs mennä, vaikka sitten pää kainalossa, mut "jatkot" landella on kyllä uhattuna... Talon neljäs potilas alkaa kyllästyä hihnalenkkeihin ja hyppii narussa tasajalkaa ylöspäin, kun en anna sen roikkua hihnassa hampaat irvessä huonotapasen pennun tavoin. Pommi on edelleen Satulla, pitäs varmaan hakea se jossain vaiheessa tän illan aikana himaan, niin ois ees yks terve elävä olento tässä talossa.

Paholainen pukeutuu pinkkiin...

Pommi tuli pääsiäisenä himaan pariks yöks, päästiin viettämään synttäreitä... ;) No ei me niitä nyt sen kummemmin vietetty, muutamia herkkuja ja paljon paijausta. Juhlakalua ei tietenkään voinut vähempää kiinnostaa. Pommin synttäreiden kunniaks sato koko päivän lunta ja nyt on muutenkin ollut vähän kylmempää, mikä on ihan hyvä Miinan tassun paranemisen kannalta. Se on antibioottien myötä lähtenyt paranemaan hitaasti, mutta varmasti. Heti Pommin saavuttua ensimmäisenä aamuna tuppo tietysti putos mettään aamupissalla ja meinasin myöhästyy duunista uudelleen pakkauksen takia. Eilen Pommi lähti vielä muutamaks päiväks takas Satulle, niin saadaan rauhassa parannella koipea. Saavia ei olla vielä tarvittu, kun meillä on koko ajan ollut joku himassa pääsiäisen ajan, vaikka ite oon ollu joka päivä duunissa. Kauppareissuille ja Hoplopin kierrokselle Miina on otettu mukaan autoon, jossa se viihtyy ihan hyvin. epäilen, että se mielummin kökkii autossa ilman saavia, kuin himassa saavi päässä.

Tassu pääsi aukeemaan ton edellä mainitun aamulenkin aikana, joten muutamana päivänä liikuttiin sitten vaan ihan minimaalisesti. Kaukokäskyjä ollaan otettu sisällä ja opetin Miinan aikamme kuluks antamaan tassua. Miinan eka temppu vasta, jos ei lasketa toko/tottisjuttuja mukaan, vaikka temppujahan nekin on. Pommin repertuaari on jonkin verran laajempi, se osaa kierimiset, taputusleikit, ryömimiset, nami nenän päällä yms "sirkustemput". Miten oonkin voinut joskus olla niin ahkera, että oon ne sille opettanut?!

Eilen aukes tassu sit ihan reippaasti. Miina oli askarrellut taas tassun auki ja pääsi vielä kaiken kruunuksi ovesta pihalle, jossa ehti vetää pari kierrosta ympäri taloa tukka putkella ihan vaan liikkumisen riemusta. Ja veri lensi. Vein Pommin duunikaverille pariks päiväks pois alta, kun Miina on paljon rauhallisempi himassa Pommin ollessa pois. Muuten se oli nyt tekemättömyydestä kärsiessään jatkuvasti ehdottelemassa Pommille painisessioita ja riekkumassa sen kanssa.

Ton rundauksen jälkeen haava näytti aika hirveeltä, eikä enää pysynyt ummessa paitsi Miinan pysyessä paikallaan. Tän aamun ensiaskeleet pihalla siteistä ja kurahanskasta huolimatta avas haavan heti ja sit alko eläinlääkärin metsästys. Soitin 7-8 paikkaan, ennen kuin lopulta Sipoon eläinlääkäriasemalta saatiin aika. Tulehtunuthan se haava oli ja saatiin antibiootit. Pääsiäisen jälkeen katellaan leikataanko irtolipare haavasta vai tikataanko kiinni. Keppi tms. on ilmeisesti jalkaan tökätessään tehnyt sen verran kiertoliikettä, että tollanen sentin pitunen lärpäke on nyt sitten repsahtanut kaikesta nuolemisesta ja siteiden repimisestä puoliksi irti niin, että haava muodostaa reilun taskun.  Ois vaan pitäny hakee se saavi koiralle päähän heti, eikä luottaa siihen, että lupaavasti paranemaan lähtenyt haava paranis loppuun asti sujuvasti.

Nyt haava on pidettävä kuivana, eli kuivaa pääsiäistä odotellaan, siis säiden puolesta kuivaa. Ite en tässä v*tutuksessa meinaa olla kuivin suin. Aprillipäivänä jatkuis agility talvitaon jälkeen, saas nähdä keritäänkö sinne. Tuskin.

Kiitos kaunis Sipoon eläinlääkäriasemalle erinomaisesta palvelusta. Ottaisin vakiopaikaksi, jos ois pikkusen lähempänä! Miina käyttäytyi tapansa mukaan hyvin ystävällisesti ja avoimesti kaikesta ronkkimisesta huolimatta. No sähläähän se innostuksissaan vähän, mut se on niin pientä... ;) 

Kennelliiton viralliset arviot Miinan kuvaustuloksista tulivat ja olivat hyvät, juuri kuten kuvaaja Pelle arvioikin. Hyvä näin! Pommin pennuista on nyt 41% (9/22) kuvattu lonkiltaan ja 36% (8/22) kyynäriltään, kaikki terveitä! Miinan Helmi-siskokin on juuri käynyt kuvissa ja hyvältä oli näyttänyt alustavan arvion mukaan.

Miinan haava ei ole tänään enää vuotanut, mutta rakin retale oli mun kouluaamun aikana nykässy paketin pois koivestaan ja päässyt nuolemaan sitä. Parin tunnin hyppärin aikana kusetin koirat ja paketoin Miinan jalan uudestaan ja ylläripylläri taas oli paketti näprätty pois, kun reilun tunnin kuluttua tulin takas himaan. En tiedä onko haava levähtänyt Miinan nuolemisesta, mutta nyt katottuna se ois varmaan sittenkin kannattanut käydä liimauttamassa tai jotain. Tikkejä tohon paikkaan ei varmaankaan ois saanut. No haava ei kuitenkaan lähtenyt vuotamaan, vaikka Miina hetken toikkaroikin ilman pakettia pihassa ja sisällä. Ilman mitään tuppoa se ei edes onnu, mitä nyt aavistuksen varoo jalkaa, mutta kun jalka on paketoitu kevyestikin, niin johan onnutaan. Tuppo on kuitenkin oltava, jottei se pääsisi haavaa tai siihen laittamaani terra-polya nuoleskelemaan. Huomenna on onneks koulusta vapaata ja päivällä pääsen raporttien kirjottelun ohessa vahtimaan koiraa.

Miinalla tassu auki. Oltiin just lähetty pihasta lyhkäselle pissalenkille, tarkotuksena kiertää vakiorundi tossa "omassa" metässä. Päästiin se reilu 100 metriä, kun katoin, et edellä juokseva Miina ontuu etujalkaa. Huusin sen odottamaan ja sainkin sitten seurata verijälkiä sen luokse. Jo tällä matkalla se ehti tökkäämään koipensa johonkin terävään, joka tökkäs kolon ison anturan etureunaan. Ei auttanut muu, kuin kääntyä takas himaan. Verta tuli sen verran, että joka askeleeseen jäi kolikon kokonen veriläntti. Himassa vuoto loppui siinä vaiheessa, kun sain isoimmat tassukarvat saksittua pois tieltä, joten uitin tassun puhdistuaineessa ja iskin pakettiin.

Toivottavasti selvitään tästäkin tassuhaavasta, joka on nyt neljäs alle vuoden sisään, pelkällä säikähdyksellä edellisten tapaan! Miten tolla voikin olla noin käsittämättömän paskaa tuuria noiden tassujen kanssa?! Pommilla ei ole tassuhaavaa ollut ainakaan pariin kolmeen vuoteen ja Miina tuntuu saavan niitä jatkuvasti. Koko viikko päästiin pitkästä aikaan liikkumaan ihan reilusti, eka pyörälenkkikin tehtiin torstaina ja sitten viikon kruunaa tällänen äksidentti, joka pistää taas Miinan kulkemaan vain pakolliset lenkit ja nekin hihnassa. No tehään sit olkkarissa kaukokäskytreenejä ja pihassa tunnaria (kuhan viikonlopun aikana sataneet lumet sulaa) tai ohjatun alkeita, ettei pää(t) hajoo. Kyllä syö naista!

Erityisen hauska on ainakin ajoittain meitin yhdistyksen keskustelufoorumi. Voi huh, että onkin välistä viihdyttäviä keskusteluja. Ohan sinne tullut itekkin jonkun verran kirjoteltua enemmän tai vähemmän provosoivasti ja joskus jopa ihan asiaa. Foorumina se ei oikeastaan eroo mitenkään muista koira-aiheisista foorumeista. Samanlaiset tyypit löytyvät sieltäkin. Mä oon tässä miettinyt, että ketkäköhän noista olis ne hauskimmat. Ne aina oikeassa olevat, muita aliarvioivat, itsekeskeiset narsistit, joita löytyy joka alalta oli kyseessä sitten jalostus, kasvatus tai koulutus? Vaiko ne komppailijat eli peesailijat, jotka ovat aina kaikkien "nimien" kanssa samaa mieltä, mutta eivät osaa itse perustella vastaustaan edes yksinkertaisimpaan kysymykseen? Vaiko ne lukemattomat tosikot, jotka ottavat jokaisen hiukankin neutraalista sävystä poikkeavan viestin itseensä, ne jotka epäilevät salaliittoteorioita jokaisessa lauseessa ja jotka miettivät vakavasti missä kohtaa voi sen kunnianloukkaussyytteen nostaa? Aika hankalaa. Hankalammaksi asian tekee tietysti se, että meiltä löytyy myös näiden yhdistelmiä! Loppujen lopuks, kun tarkemmin ajatteleen, niin eihän ne oikeestaan hauskoja olekaan. Ensiksi saattaa jonkun älyttömän kirjoituksen jälkeä iskeä v*tutus, että eikö toi urpo oikeesti tajuu! Sen jälkeen alkaa se hauskuus, ei jummalaut se on oikeesti noin tyhmä! Mut loppuviimeksi jostain punkee kuitenkin pieni säälinpoikanen, jotta mahtaako itekkään ymmärtää omaa tyhmyyttään...

Sen verran on vielä lisättävä, että löytyyhän meiltä muutama järkeväkin ihminen palstalta, mutta kun siellä joutuu jatkuvasti vääntää rautalangasta (osa lukijoista ei ymmärrä muuten) tai miettiä sataan kertaan miten asian ilmaisee, ilman että joku ottaa sen henkilökohtaisena hyökkäyksenä, niin kuka sellaista jaksaa?

Oli niin lämmin sää, että oli pakko lähtee käppäilee koirien kanssa mettään iltapäivällä, vaikkei selkä oo juurikaan parempi. Aamulla tuli istuttua peräti kolme tuntii koulun penkissä, mikä ei tehnyt kyllä selälle yhtään hyvää. Puolilta päivin himaan, troppia naamariin ja parin tunnin päikkärit, niin oli vähän parempi olo.

Huomenna pitäs lähtee lenkille Lallin ja Merjan kanssa. Lalli on keskiaasianpaimenkoira, Pommin kaveri pennusta asti. Pojilla on ikäeroa huimat kolme päivää ja pentuna olivat kuin paita ja persus, naapurissa kun asuttiin ja melkein päivittäin painittiin. Muutot erottivat kaverukset hetkeksi ja nyt vanhempana ollaan lenkkeilty yhdessä satunnaisesti. Viimeks viime viikolla ja nyt sit taas huomenna.

Tuplasti isompaa Lallia ei 30-kiloset hyttyset selässä juuri hetkauta... 

Pitkästä aikaa on selkä taas kipeenä. Samanlaista kipua kuin ennen kumpaakin edellistä välilevyn pullahtamista ja sama vanha tuttu kohtakin. Viiminen kuukausi on ollut sen verran juoksemista edes takas ja kouluhommien pakertamista, etten oo ehtinyt, jaksanut tai muistanut tehä fyssarin määrämiä jumppapalloliikkeitä. Nyt olin vielä melkein koko viikon illat duunissa koulun jälkeen. Onneks on noita troppeja jäljellä edellisistä lekurikeikoista, että pärjää. Viimisimmät oireilut on menneet niillä ja fyssarin ohjeilla onneksi ohi, enkä oo joutunut aikoihin hakemaan ees piikkejä kankkuun päivystyksestä.

Sen verran selkä kiukutteli, etten uskaltanut lähteä pidemmälle lenkille rämpimään koirien kanssa, vaan käytiin lyhkäsempi lenkki, nakeltiin keppiä hankeen ja otettiin vähän tottista lopuks. Heräsin kuluneella viikolla siihen todellisuuteen, etten oo pariin kuukauteen käynyt ees kentällä koirien kanssa. Eli toisin sanoen ollaan siis keskitytty talven aikana enemmän tohon peruskuntopuoleen... ;)

Pommin kanssa höpöiltiin kaikenlaista seuraamista, jääviä liikkeitä ja luoksetuloa ja on se kyllä kumma koira, kaikki aikanaan opittu on kristallinkirkkaana mielessä ja intoa riittää vaikka muille jakaa. Miinan kanssa otin paikallaolon. Aluksi ihan alon mukasesti, mutta sitten hilppasin hetkeksi piiloon ja takaisin. Pysyi hyvin. Piilosta pääsin sitä vakoilemaan ja sen verran häntä pyöri koiralla, että hetken aikaa luulin sen lähtevän perään. Malttoi kuitenkin pysyä paikallaan ja luokse palatessa maassa, jonne sen sitten palkkasin. Sitten otettiin ekaa kertaa kaukokäskyjä ulkona. Etäisyyttä en ottanut kuin metrin verran ja (ruoka)palkka oli Miinan takana. Muutamia yksinkertasia ja helppoja yhden asennon vaihtoja istu-maahan ja maahan-istu ja vapautus. Ekalla kerralla hyppäsi istumaan eteenpäin, mutta loput meni hyvin. Pitää nyt vaan muistaa, etten treenaa tätä ennenkuin isoimmat höyryt on päästelty. Luoksetulosta pysähtymistä oon pari kertaa kokeillut ohimennen sisällä ja juoksujen aikaan talvella muutamia kertoja lenkillä, jossa se on pysähtynyt tosi hyvin yhdistetyllä käsimerkillä ja suullisella käskyllä. Nyt piti sitten testata, että kumman noista jättää pois ja näillä näkymin käsimerkki pysyy. Ainakin lyhyemmillä matkoilla se tuntuu toimivan hyvin. Lopuksi suora luoksetulo, eikä näemmä ainakaan toistaiseksi pysäytykset vaikuttaneet vauhtiin. Viimisenä otin vielä liikkeestä seisomisen, joka on meillä muuten ollut hyvä, mutta Miina on ennakoinut istumista. Palkkaankin sen siitä seisomisesta enkä vie liikettä loppun asti, paitsi sitten kisoissa, jos joskus johonkin mahdutaan. Nytkin on yks ilmo vetämässä, saas nähdä...