Juhannuksen suunnitelmat on ihan auki vielä. Tarkotus oli lähteä saareen, mut pitää nyt kattoo pitääkö sateiset ennusteet paikkansa. Mä en muista millon mulla on viimeks ollu koko jussi vapaa. Eläköön liukuva toimistotyöaika! Viime jussi kyllä meni aika lailla vapaalla töistä huolimatta, kun muu perhe oli poissa... ;)

Ihmeen hyvin oon sopeutunut tohon toimistoaikatauluun, kun viimiset pari vuotta on kuitenkin mennyt tossa diipadaapakoulussa opiskellessa muutaman kerran viikossa. Aamuheräämiset ei haitannu, ku ehti päivällä nukkuu kuitenki päikkärit. Aika sujuvasti mä jo herään kuudelta, vaikka ei ois ees pakko, mut pääsee aikasemmin himaan ja työpäiväkin tuntuu menevän nopeemmin. Saas nähä ku tulee pimee syksy ja talvi, et mites sit pääsee ylös sängystä.

Koirat ovat sopeutuneet mukisematta uuteen aikatauluun. Pommille nyt käy kaikki, mut Miina on kyllä yllättänyt positiivisesti. Olin varma, että se ehtii 8-9 tunnin yksinolon aikana vilkkaana ämmänä keksimään vaikka mitä, mut yhtään mitään ei oo tuhonnut. Koirista puheenollen... Miinan siskot ovat olleet esillä. Rosa eli Dixie käväisi luonnetestissä alle kolmen vuoden iässä ja sai pisteitä 112. Toimintakyky ja taistelutahto olivat miinuksella, eli tässä tapauksessa omena on vierinyt aika kauaskin puusta, kun vanhemmilla kuitenkin löytyy kumpaakin ominaisuutta keskiarvoa enemmän. Puolustushalua löytyy, kuten hoffilta pitäsikin ja hermot ovat plussalla, avoin, paukkuvarma ja vilkas tyttö on Dixie. Ruusa alias Helmi puolestaan esiintyi sertin arvoisesti kotikisoissaan Kotkan näyttelyssä. Rempo eli Rane-veikka kävi toukokuussa pyörähtämässä Haminan näyttelyssä. Viimen vuoden roppi vaihtui kakkoseen. Ranen temperamentti ei ilmeisestikään ollut miellyttänyt tuomaria ;).

Sellasta siis, hyvää juhannusta vaan rakkaat lukijat :)

Pommi on edelleen hoidossa ja Miinan juoksun alkamisesta tulee kohta 2 viikkoa. Se on välillä sisällä ihan pelottavan rauhallinen, mutta ulkona virtaa riittää. Samanlainen se tais olla viime juoksunkin aikaan. Tärpit on varmaankin just näinä päivinä, ainakin häntä kääntyy samantien kun alkaa nykimään housuja sille jalkaan.

Ollaan treenailtu ihan kotipihassa ruutua, alon hyppyä, avon luoksetuloa ja agia varten kiertämistä, mutta ei sen kummempia. Ja juu kaukokäskyjä. Paikallaoloa on otettu muutaman kerran, mut kylhän se ilman häiriöö pysyy ja pysyy vaikka mä tekisin kuperkeikkoja (kokeiltu!). Kuhan juoksu loppuu niin koitetaan saada vähän karvasempaa häiriöö jostakin.

Tervikselle mennään siis edelleen alokasluokkaan. 12.6. ois ollu kokeet, jotka olin ihan autuaasti unohtanut, kunnes tuli ilmotus, että ei mahuta. No ei se välii, ku oltas juoksun takii jouduttu kuitenkin jäämään pois. Syyskuulle on yhet kokeet kiikarissa ja ainakin toistaseks tilaakin löyty, joten siellä yritetään sit Terviksen jälkeen. Vajaan kahen viikon päästä mennään Jäkeen näyttelyihin. Meidän agikentällä on sekä lauantaina että sunnuntaina näyttely ja Miina on ilmotettu molempiin. Saas nähä miltä turkki näyttää sillon. Nyt se on lavoista ja reisistä kalju. Tai kalju ja kalju, ehkä Miinaksi kalju, kun karvaa tolla tuntuu piisaavan vaikka muille jakaa. Tervikselle mennään toki kannatuksen vuoks näyttelyynkin, mut sen enempää ei olla kalenteria vielä tutkailtu.

Muutamia kuvia lisäilin agisunnuntailta galleriaan taas kerran. Pari koiraa (Ricot ainakin) puuttuu vielä, mut ehkäpä mä nekin saan jossain vaiheessa ennen juhannusta. Iso kiitos Valkosen Katjalle, joka ehti kuvaamaan Miinaa hyvällä menestyksellä!

Luvassa vaihtelevaa päivitystä!! Tuppaa tälleen kesäsin olemaan sen verran puuhaa, ettei ehi kauheesti blogitella. Jos nyt koitan edes kerran viikkoon saada jotain kerrottua...

Viikko sitten oltiin Miinan kanssa Janakkalassa Tainan agilityopissa. Oisin halunnut paikan päälle kumpanakin päivänä, mutta päästiin lopulta vaan sunnuntaiksi. Koko sunnuntai tuli sitten kateltua erinäköistä ja -kokoista hoffia radalla ja oli kyllä paitsi hauskaa, myös hyödyllistä. Miinan kanssa saatiin uusia vinkkejä mm. tiukkoihin käännöksiin ja hyppytekniikkaan.

Radan rakennusvaiheessa osallistujien ilmeet vaihtelivat epäuskon ja järkytyksen välillä, mutta hyvinhän siitä loppujen lopuksi selvittiin. Ryhmittäin tehtiin lyhyissä pätkissä kelin ollessa erinomainen piitsille, muttei välttämättä intensiiviseen agitreenaamiseen. Ohjaajat saivat ensin itse pähkäillä rataan tutustumisessa, jonka jälkeen pistettiin sitten plänit uusiksi Tainan avulla. Mun perinteistä "mut kun mä en ehdi..." -selitystä ei kuunneltu... ;). Aika paljon tuli koettua ahaa-elämyksiä Tainan perusteluita kuunnellessa ja paljon tuli opittua pelkästään muita katselemalla. Ens kerralla on päästävä kumpanakin päivänä! Kiitos Katjalle, Excelille ja Ilolle kyydistä ja matkaseurasta!

Yks päivä ehdittiin huilailemaan himassa ennen oman seuran treenejä tiistaina. Edellisistä seuran treeneistä olikin kolme viikkoa aikaa, kun Miina oli etukoipensa takia saikulla. Tällä kertaa vuorossa oli twistiä ja pakkovalssia sekä pikkurata. Miina on tän viimisimmän saikun ja tassuhaavasaikun takia missannut puolet kevään tunneista, joten mentiin sen kanssa pikkurataa pala kerrallaan ja opeteltiin extrana kiertämistä, jota muut olivat opetelleet jo aiemmin. Tuli huomattua nyt hyvin se, että Miina tarvii aika paljon niitä tiukkojen kurvien treeniä, se kun vetää niin kovaa ja korkealta, että tulee kaukana esteen takana maahan. Lopuksi jäin ottamaan Miinan kanssa vielä keppejä etuperin ja uskomatonta, mutta totta se alkaa sujua. Vaatinee enää n. tuhat toistoa, mutta kuitenkin.. :)

Ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin.. Miinan juoksu alkoi torstaina. Just kun päästiin taas treenaamisen makuun ja ois viikon päästä ollut roturace Hyvinkäällä. Olihan tää ihan odotettavissa, kun juoksut nyt näyttävät tulevan jouluna ja juhannuksena. Miina oli muutamat viime päivät ponnekkaasti potkinut maata merkkaamisen jälkeen, mitä se ei normaalisti tee. No ainakin juoksut on ohi kesäkuun loppuun mennessä, eli päästään (=joudutaan) osallistumaan agirotuun hoffien möllijoukkueessa. Heinäkuun puolvälissä tulee sitäpaitsi meidän viikon reissu Eurooppaan, että mielummin juoksu nyt, kuin heinäkuussa hoitolassa. Tää saa kyllä jäädä Miinan viimiseks juoksuks. Vaikkei sillä juoksun kanssa mitään ongelmia olekaan valeraskauksia tms. niin haittaahan ne sen verran harrastuksia, että kohtu pois vaan, kun ei ole sille käyttöäkään. Se on syksyn projekti sitten se.

Olipa taas mielenkiintonen tenttitilaisuus. Tänään puuttu vaan yks tentti. Tietenkin se viestintäoikeuden tentti, johon olin kuitenkin sen verran panostanu, et tiivistin henkilötietolain alle kolmeen word-sivulliseen ja immateriaalilain kahteen ;).

Pommin kanssa käytiin keskiviikkona mainostoimiston kuvauksessa nettimainosta varten. Tehtävä oli nostaa koipea määrättyyn kohtaan tiiliseinään. Homma itessään ei siis ollut mikään paha nakki, mutta ympäristö asetti omat haasteensa, sillä koko hässäkkä kuvattii bulevardilla puoli kuuden aikaan illalla. Kuvaaja oli tien toisella puolella ja välissä tietenkin huristi ratikkaa, dösää, pyörää, mopoa ja porukkaa kävellen tietysti lisäks. Toista hoffia ei kyselyistä huolimatta saapunut paikalle, mutta yks mali-uros oli toisena koirana. Mali suorituksen aikana oltiin Pommin kanssa tietenkin kauempana, joten en tiedä miten se hommastaan selvisi.

Pommi selvästi odotti vähän jotain isompaa aktivitettia ja oli ihan ihmeissään, kun päästin sen irti ja lähettiin muina miehinä "lenkille". Se pongas heti oikeen kohdan ja lorotti siihen hetken "lukemisen" jälkeen muina miehinä. Putkeen meni, se oli siinä ja päästiin lähtemään himaan. Nähtäväks jää mitä pätkää noista sitten loppujen lopuks käytetään. Jotain kolmatta koiraa siihen vielä odoteltiin ja malia kokeiltiin uudestaan. 

Parasta koko hommassa oli, että päästiin (liian) pitkästä aikaa puuhaamaan jotain Pommin kanssa kahestaan. Se oli raukka niin tohkeissaan, kun kahestaan lähettiin himasta, etti tiennyt miten päin ois ollu ja hyppi ja pomppi sit loppujen lopuks ylös ja alas ja sinne ja tänne. Ei uskois ihan heti 9-vuotiaaks.

Torstaina ois pari kolme tenttiä, jotka on roikkuneet ainakin vuoden venaamassa. Yhtään en oo ehtiny lukee, mut ohan täs viel huomisilta aikaa ja tätäkin iltaa vähän jäljellä. Ja jos ei mee läpi, ni tehään sit joskus syksyllä tai jotain. Pienestä on valmistuminen kiinni; opinnäytetyö, pari syksylle jäävää tenttiä, työharjotteluraportti ja nää torstaiset tentit, mut motivaatioo ei oo pätkääkään. Sit pitäs löytää uus talo tähän tontille, joka sekään ei oo ihan helppoo. Tänään käytiin palaveeraamassa kastellista.

Miina on jo tehnyt lenkkejä vapaana, eikä oo yhtään tullu takapakkia, kop kop... Agitreeneihin ei tänään kuitenkaan vielä menty, mutta sunnuntaina suunnataan sitten hoffien agikoulutushäppeninkiin Janakkalaan. Virtaa on ku isommassakin kylässä ja sitä ollaan pikkusen koitettu purkaa mm. tokoruutua opettelemalla. Ostin elämäni ensimmäiset ihan ruutua varten tarkotetut merkit pari viikkoo sitten ja toissapäivänä sain jo aikaseks "rakentaa" ruudun pihaan. Miten ihmeessä me Pommin kanssa ikinä pärjättiinkään, kun ei ollut omaa pihaa ja kenttäkin kaukana. Toisaalta siinä parhaiten menneessä evl-kisassa ykköstulos meni juuri ruudun nollaan. Siinäkin koira meni ruutuun oikein, mutta varasti seuraamaan. Oon Miinalle opettanut namialustalla, kun en jaksanut alkaa hinkkaamaan kosketusalustaa. On Miinakin ehdollistettu naksulle, jolla kosketus ois varmaan ollut helpoin opettaa, mut naksutin on kateissa.. ;). Mitennii laiska ja saamaton treenari??

Pommi pääsi tietenkin leikkimään ruutua myös ja oli aivan tohkeissaan tekemisestä. Pitäsköhän jättää pillerit pois ja ilmottaa kisoihin... ;). Eilen ja tänään ruutu oli samalla paikalla ja lähettelin kumpaakin vain eri suunnista sinne. Ruutu ei myöskään oo täyskokoinen. Huomenna jos vaihtais paikka ja jatkais muuten samaa rataa. Saa sit nähdä joskus tulevaisuudessa, miten tällänen laiskan miehen treeni toimii. On paljon mahdollista, että joudutaan jossain vaiheessa tekemään jotain toisin, mut katotaan nyt. Koirien mielestä se on ainakin tosi kiva leikki. Pommin taisin aikanaan opettaa ihan vaan lelulla ruudussa ja Miinallekin isken sen jossain vaiheessa. Vaihtelu virkistää, ne väittää..

Ohan taas viikot vieriny. Niin vauhdilla, ettei oo ees blogia ehtiny pitää. MM-kisakatsomointi verotti tietysti omansa. Latvia-matsi oli ainoo, jota en Suomen peleistä nähnyt, mut muuten tuli aika tiiviisti istuttuu telkan ääressä illat ja se aamuöinen pelikin. Tän viikon maanantaina alotin kokopäiväduunin. Ensimmäisen sellasen moneen vuoteen. Aika totuttelu on ollut toimistoaikatauluun siirtymisessä, kun on tottunut tässä koulun ohella valvomaan myöhään ja kiskomaan päikkäreitä tarvittaessa. Kertaakaan en oo vielä koneen ääreen duunissa nukahtanu, joten kyl se tästä.

Miina on saikulla. Ton sunnuntain agisession jälkeen, mistä kuvia lisäsin viimeksi, Miina ontui seuraavana päivänä. Tai ei voi oikeestaan sanoo ees ontumiseks. Katoin vaan lenkillä et se liikkuu satunnaisesti epäpuhtaammin. Välillä taas ravailee ihan puhtaasti. Oikeestaan siitä vasta hokasin, et jotain on pielessä, kun se liikkeestä seisahduttuaan vaihtoi aina pariin kertaa vasemman etujalan paikkaa ja siirsi sitä muutamia senttejä eteenpäin eli painoa pois jalalta. Luultavasti kyseessä on jonkinlainen pieni venähdys,  revähdys tai nyrjähdys. Epäilen, että tuli lämmiteltyä liian vähän tuona sunnuntaina ennen agitreenejä. Mitä tästä opimme!!! Nyt ollaan oltu 2 kertaa treeneistä pois, enkä taida uskaltaa mennä vielä seuraavanakaan tiistaina. Tuli Pommin kanssa aikanaan lähdettyä liian äkkiä liikkeelle lihasrevähdyksen jälkeen ja se vaivaa edelleen satunnaisesti, nyt ei tosin varmaan vuoteen (kop kop). 

Pommi on ollut aika paljon reissussa, kun muuten Miina turhautuneena juoksemisen puutteeseen riekkuisi sen kimpussa koko ajan ja se meno ei todellakaan oo potilaan puuhaa. Ensin Pommi vietti muutaman eläkepäivän mummolassa ja on nyt viemässä tilaa Satun sängystä. Miina on ottanut ihmeen hyvin päivittäiset melkein 9 tunnin yksinolot, vaikka on vielä pelkillä remmilenkeillä ja lyhyillä sellasilla. Pari lyhyttä jälkee oon sille tehnyt aktivoimiseksi ja huhhuh mitä sähläystä varsinkin eka oli. Kaikki kepit nousi juu, mutta keskittymisestä ei olut tietoakaan. Ei muuta kuin lisää tallomaan. Kuhan toi sen koipi alkaa olee kunnossa taas, niin lähetään tallotuttamaan Piiaa Hyvinkäälle. Piia perhana meni ja teki Romista muotovalion viime sunnuntaina saalistaen hienon HK2-koularin kotikisoistaan. Jospa se hykeläinen ahkeruus tarttus reissulla sit muhunkin... ;)

Mähän oon kohta yhtä laiska blogittaja, kun tuo yks akka tosta naapurikunnasta! Mitäs kaikkee sunnuntain jälkeen onkaan tapahtunut... No tiistaina päästiin piiitkästä aikaa agitreeneihin. Miten voikin kahen viikon poissaolo tuntuu niin pitkältä? Ekalla kertaa olin siis mahataudissa ja sen jälkeen taisteltiin Miinan tassutapaturmien kanssa. Treenien teemana oli takaaleikkaus ja puoltoistatuntinen jaettiin taas kahtia. Aloteltiin putken ja 6 hypyn radalla jossa tuskaa mulle tuotti Miinan kääntäminen. Se tulee niin kovaa, että vetää kurvit hirmu pitkiksi, jos (ja kun) en saa sille ajoissa kerrottua kropallani suuntaa. Mun pitäs sitäpaitsi käyttää ääntäni paljon enemmän. Tuntu alkuun aika vaikeelta, kun on tokossa kisanneena ja muutenkin tottista treenanneena tottunut siihen, että annetaan yks käsky, eikä höpötellä ja taputella tms. suorituksen aikana. Kyl se siitä. Muuten Miina suoriutui radasta hienosti, varsinkin kun ottaa huomioon treenaamattomuuden. Mäkään en oo kertaakaan tänä vuonna törmännyt siivekkeisiin! Uskomatonta, mutta totta.

Ehittiin muiden vuorojen aikana ja lopuksi ottaa vielä keppejä niin, että ohjasin ihan oikein päin, enkä enää peruuttele. Toistoja tarvii varmaan sen sata vielä, mutta ihmeen hyvin siihen nähden, mitä touhu oli vielä syksyllä. Samoin otettiin pari kertaa matalampaa ja leveempää harjotuskeinua, niin että kaveri oli ensin hidastamassa keinun laskuvauhtia ja lopuksi ilman avustajaa. Hyvin meni ja malttaa pysähtyä niille kontakteille. Se mitä Miina ei malttanut oli lähtöluvan odottaminen radalla. Ekan kerran varasti, kun jätin sen, käännyin poispäin ja sanoin jotain kouluttajalle. Tää pari sanaa selkä koiraan päin oli Miinan mielestä lähtölupa. Varasti se vielä toisenkin kerran, kun pyyhkäsin letin silmiltä ja kolmannen kun taas aloin puhumaan jotain. Pitääpä ens kerralla olla tarkempi näissä ja ottaa lähtöön enemmän häiriöö.

Kuten sepustuksesta voi päätellä, niin takavarpaan patti ei aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Se harmaa piste hävisi jossain vaiheessa ja tilalle tuli pieni verinen reikä, josta ei kuitenkaan mitään vuotanut. Oisko ollu sitten ihan vaan joku pistos..

Nyt on pitkästä aikaa nilkka ihan romuna. Eilen oli seuran ekat viralliset agikisat, joissa olin duunissa 7.30-15.30 ja neljäks sitten iltavuoroon kiskalle. Koko päivän ravaaminen ja seisominen vaati veronsa ja illalla kun pääsin himaan, niin nilkka oli tosi kipee. Se kipu ei onneks vaivaa päivän aikana, vaan iskee vasta sitten, kun on hetken päässyt huilaamaan. Tässä tapauksessa siis istumaan vartiksi sohvalle. Aika kankeeta on edelleenkin, mut eiköhän se tästä taas. Kisat sujuivat kaikinpuolin mainiosti, kaksi uutta agilityvaliotakin leivottiin. Oman jännitysmomenttinsa kisoille toivat kyyt, joita vilisi kentän laidalla ihan riesaksi asti.

Vappu meni iisisti Sannin luona hevosten ja koirien parissa. Pommi puuttui joukosta, kun oli viettämässä vappua Satun kanssa. Miina pääsi mökeltämään Riemun ja Rallin kanssa, kun varpaan vekki oli ehtinyt umpeutumaan. Pari kertaa se vauhdissa ns. satsasi mut muuten ei ongelmia. Miina vaikutti toki myös mummon vappuun. Mummolla ja vaarilla oli aattona pileet, joihin mummo oli väsännyt jos jonkinlaista sapuskaa. Menuun kuului alunperin myös kasvis/kaalipiirakoita, joita mummo oli paistellut kaikkiaan 27 kappaletta. Menu kuitenkin muuttui kiitos Miinan, joka pisteli poskeensa piirakoista 25! Vähän mietinkin, et mihin se katos ja miks se tuli niin mielistelevänä luo, kun kutsuin... No piirakat tulivat ja menivät. Olihan koira aika ähkyn oloinen pari tuntia, mutta ei mennyt ees maha kuralle. 

Perjantaina aamulenkillä Miina oli ihan normaali, mutta iltapäivälla löysin sen takajalan varpaiden välistä kummallisen patin. Patti nousi siis ihan muutamassa tunnissa ja eka ajatus oli, että siihen on joku pistänyt, kun keskellä pattia oli selvä tummempi pieni piste. Hätäseen napattu kuva löytyy Miinan galleriasta viimeisenä. Seuraava ajatus oli luonnollisesti furunkuloosi. Siitä ei oo minkäänlaista kokemusta, mutta se kai monesti iskee allergisille koirille tai on ruoka-aineperäistä. Miina ei kuitenkaan ole millekään allerginen, se ei kirputa tai rapsuttele itseään, korvia ei ole tarvinut putsata ikinä jne. Nyt on kaikenlisäks ollu tosi lämmintä ja kuivaa, eikä kyse voi olla märkänä hautuneista varpaista. Ollaan nyt suihkuteltu, putsailtu ja sipastu terrapolya pattiin. Katellaan miten homma etenee. Patti ei onneksi tunnu vaivaavan Miinaa mitenkään. Sellanenkin kävi mielessä, että voisko ne varastetut piirakat ton aiheuttaa...?

Ratsu kuntoon, Rusori ja Teemu

Kaviot kans

Ja pää

Vappumarssilla, Rusori,Sanni ja Teemu

Miinalla on vekki tassussa. Miten yllätttävää ja ennenkokematonta! Kattelin eilen, että onnahteleeko se välillä oikeaaa etusta ja hoplaa, reikähän sieltä löyty. Uloimmassa varpaassa on ihan kärjessä kynnen alla pikkunen palkeenkieli. Ei ole onneksi syvä, eikä vuoda, mitä nyt lenkin jälkeen varpaassa on pieni veriläikkä. Varmaankin kolahtanut kaahottaessa johonkin kiveen tms. koska kynteenkin on muodostumassa "mustelma". Joudutaan jo toisen kerran putkeen jättämään agitreenit väliin, perkele.

No jotain hyvääkin sentään, jätskitikku on mitä ilmeisimmin poistunut Miinan pötsistä sitä normaalia tietä. Suoli toimii, ruoka maistuu ja koira on oma iloinen itsensä.

Pommi matkasi eilen toiselle puolelle Keravaa, kun Satu kaipasi lenkkiseuraa. Ajoitus oli siinä mielessä täydellinen, että Miina on jonkin verran rauahallisempi, kun Pommi ei ole kotona, eli haavalla on paremmat mahdollisuudet parantua. Haava on kyllä pienempi, kuin pari edellistä, joten uskon (=toivon) sen paranevan ihan muutamassa päivässä. Jos vaikka koittas hyödyntää tätä Miinan "saikkua" sen verran, että opettaisin sille sen kosketusalusta agin kontakteja varten.

Kolme varmaa merkkiä:

1) Pesin tänään pari mattoa painepesurilla

2) Ekat herneet syöty

3) Miina aloitti karvanvaihdon

Oli niin hyvä ja lämmin päivä, et nappasin pari mattoa kainaloon ja kipasin Teemu ja koirien kanssa mummolaan kaivamaan painepesuria talviteloilta. Kalle oli jo aiemmin lähtenyt Särkälle maalaamaan veneen pohjaa. Mummolan piha on iso, eikä mistään sivulta aidattu. Pommi on tottunut siinä lojumaan, eikä vahingossakaan karkaa mihinkään. Tänään sain ilokseni huomata, että myös Miina pysyy pihassa. Huomenna pitäs käydä suihkimassa vielä toi kuistin toinen kurastopperi. Ne ei olekaan harmaita, vaan sinisiä!! ;)

Miinasta tosiaan lähtee karvaa nyt jo aika reippaasti. Viimekeväiseen tapaan karvat alkoi ensimmäisenä tippumaan reisistä, jotka onkin kohta kaljut. Pakko aina ohimennen nyppästä sieltä tuppo tai kaks irti... Vaalempaa pohjavillahötöä irtoo aika reilusti myös mahasta, rinnasta ja lavoista. Pitäs joku näyttely kai kattoo sille jossain vaiheessa, mut kohta se on kuitenkin kalju. Jäkessä ois handlerin mukaan kesäkuun lopussa peräkäisinä päivinä näyttelyt. Jos sinne sitten, kun ei näemmä kisoihinkaan päästä. Toukokuun alun kisoihin ei lopulta mahduttu, vaikka olin suht' toiveikas sen suhteen. Toukokuu on muuten sen verran kiireistä Kallen menojen suhteen, että siihen ei uskalla mitään rientoja ottaa. Kesäkuun alun kokeeseenkin koitin, mutta kilometrin jono on sinnekin. Kai me sit edelleen ollaan Terviksellä alossa, tai sit on alettava ihan suosiolla kattelemaan kisoja kauempaa...

Neljäs varma kesän merkki on tivoli, terveisiä törmäilyautoista Teemulta ja Jaakolta