Nyt on Miinakin käynyt Tallinnassa. Passi ja madotus olivat aivan "turhia". Kukaan ei halunnut niitä missään vaiheessa nähdä. Kuonokoppaa kysyttiin kerran, tänä aamuna lähtiessämme Tallinnasta. Menomatkalla iskin sen Miinalle päähän hetki ennen laivaan pääsyä. Valloitettiin hyvät paikat eturivistä, jossa Miinalla oli jalkatilassa hyvin tilaa pötkötellä. Vartin matkanteon jälkeen otin kopan pois, eikä se ollut henkilökunnalle tai kanssamatkustajille mikään ongelma. Tallinnan päässä puettiin taas koppa laivasta poistumisen ajaksi.

Menomatka oli melkoista vuoristorataa. Torstaina pika-alukset eivät liikkuneet tuulen takia lainkaan ja perjantainakin meidän klo 14 lähtevä vuoro oli päivän ensimmäinen. Potski saapui Helsinkiin perjantaina hetki sen jälkeen, kun sen olisi pitänyt olla jo matkalla Tallinnaan ja aaltojen vuoksi matka kesti yli tunnin pidempään, kuin normaalisti, eli matka-aika lähes tuplaantui. Porukkaa oksenteli jonkin verran ja kuulutuksissa pahoiteltiin epämukavaa matkaa. Itellä ei ihan yrjöoloa tullut, mutta jossain vaiheessa jalat valahtivat aivan veltoiksi. En muista, että oisin matkapahoinvoinnista koskaan kärsinyt, mutta olisikohan toi ollut jotain sen suuntaista. Takanamme matkustaneet pyörittelivät silmiään Teemulle, joka penkillä seisten (ilman kenkiä tietenkin) hihkui innoissaan aina isomman aallon osuessa kohdalle.

Tallinnassa kiinnitin vasta nyt huomiota koirien vähyyteen katukuvassa. Nähtiin koko viikonlopun aikana vain 2 koiraa, joista toinen oli parkkipaikan vahti. Miina käyttäytyi vallan sivistyneesti koko reissun, mutta missä ikinä kuljettiinkaan, niin väki väistyi tieltä, osa jopa "pakeni" porttikonkeihin. Tänä aamunakin, kun täpötäydessä terminaalissa odoteltiin laivaan pääsyä, niin väki seisoi, kuin sillit suolassa, mutta meidän ympärillä oli metrin verran tyhjää joka suuntaan. Miina levytti lattialla pitkin pituuttaan ja pari pikkupoikaa kävi sitä silittelemässä, mutta aikuiset kiersivät kaukaa. 

Reissu sujui kaikenkaikkiaan mainiosti ja tuli nähtyä Tallinna Zoon jääkarhutkin. Melkosen masentava paikka eläinystävän silmin tuo Tallinnan eläintarha. Osalla elukoista, kuten kengurut ja villihevoset oli eläintarhaoloiksi ihan kivan näköisesti lääniä, mutta esim. noiden jääkarhujen ulkoilutilat olivat surkean pieniä betonikoppeja. Uros kiersi samaa muutaman metrin rinkiä taukoamatta haava takajalassaan :(. Lääniä siellä riittäisi, mutta rahoituksen kanssa taitaa olla ongelmia. Pääsymaksu oli siihen nähden naurettavan halpa, 175 kroonia kolmelta hengeltä ja jonot portilla kuitenkin parhaimmillaan, tai pahimmillaan pari sataa metriä pitkät. 

Sellanen latatumisreissu näin loma-ykkösen loppuun. Huomenna taas työt kutsuvat ja seuraavat 3 viikkoa kuluvatkin kuoleman hiljaisessa toimistossa ennen viimistä 1,5 viikon lomaa elokuun alussa.