Nyt tulee vaihteeks vettä. Just arvuuttelen, et jaksaaks lähtee ottaa yhet paikallaolo-treenit tonne sateeseen. Treenit tulis tarpeeseen, sillä sain aikaseks ilmottaa Miinan ekaan tokon avoimen luokan kisaan kuukauden päähän. Luoksetuloa on pitäny treenata ainakin BH:n läpäisystä asti, mut ei oo kerenny ;). No oon mä lenkeillä sitä välillä pysäytelly ja saattaa olla, että se alkaa hokaamaan, mitä siltä haluun. Avon kaket sujuu himassa, mut häiriötreenii tarvitaan niille lisää. Pitäis myös tsekata avon jäävät, tai lähinnä se, et miten koira reagoi, kun tullessa palaan koiran taakse. Muissa liikkeissä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mut Miinan kanssa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Jäämme jännityksellä odottamaan.

Viime viikolla lomailtiin veneellä. Pommi jäi kotiin, tai itseasiassa Sadulle, kun se alkaa olemaan sen verran kankeempi, ettei ois ihan mutkatonta ison rötjäkkeen kanssa purjeveneessä. 10 senttiä ja kiloa pienempi Miina sen sijaan lähti matkaan mukaan. Se hyppää ketteränä akkana keulasta laiturille ja takaisin veneeseen tai tarvittaessa nostetaan laidalta turvaverkon yli.

Reissu suuntautui eka kertaa itään. Aloitettiin Merenkävijöiden Granlandet-saarelta, josta jatkettiin samana päivänä yöksi Kaunissaaren satamaan. Kaunissaaressa riitti muitakin veneileviä koiria. Naapuriveneestä kurkki kolmen nahkacollien värisuora, terassilla pötkötteli malamuutin tyyppinen pystykorva ja laiturilla vastaan tallusti chihuahua, joka on epäilemättä oivallinen laivakoira. Ei vie tilaa ja helppo kuskata joka paikkaan, tarvittaessa voi käyttää vaikka syöttinä jos loppuu onkimadot kesken.

Jostain syystä säät on suosineet näitä meidän purjehdusreissuja viime vuosien aikana. Viime kesän parhaat päivät veneiltiin Nauvon suunnalla ja nyt saatiin melkosen makeet helteet koko tän reissun ajaksi! Meinasin ensin, että olin ottanut turhan paljon vaihtovaatetta Teemulle mukaan, mut kyllähän se onnistu kastelemaan ittensä moneen kertaan Kaunissareen kalliorannoilla kiipeillessään.

Seuraava kohde oli Merenkävijöiden tukikohta Sulkaniemessä, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet, mutta joka ihastutti siinä määrin, että yövyttiin siellä samantien 2 yötä putkeen. Välissä tehtiin kyllä päiväreissu Porvooseen ja sen ahtaaseen vierasvenesatamaan. Sillä välillä, kun käytiin kaupoilla ja syömässä Wilhelm Å:n lämpimällä terassilla, oli vieressä parkissa ollut vene lähtenyt jatkamaan matkaansa ja kaatanut mennessään paalun, jossa meidän pursi oli kiinni! Olivat kuitenkin käyneet vetämässä meille takakiinnitykset uusiksi. Onneksi Miina oli meidän mukana kauppa/ruokareissulla, sillä mulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten se mahtaisi ottaa tuntemattomat veneeseen tulijat vastaan.

Toisen Sulkaniemessä vietetyn yön jälkeen lähdettiin takaisin kohti Helsinkiä, tarkoituksena ehtiä moikkaamaan mun Helsingissä lomaillutta veljeä perheineen. Treffipaikaksi sovittin Suomenlinna, jonka likenteessä todella näkyi upeat säät. Tuurilla saatiin vierasvenesataman viimeinen paikka! Muutaman tunnin visiitti Suokissa vei sen verran mehuja, ettei jaksettu enää ajella Granlandetiin saunomaan, vaan suunnattiin Särkälle kotisatamaan. Kaikenkaikkiaan reissu sujui oikein mainiosti ja Miina osoitti taas olevansa hyvä laivakoira. Parit kuvat vielä reissulta.
Miina vesijuoksemassa meressä

Sulkaniemessä ei harvinaista kyllä ollut ruuhkaa
Teemu odottaa, että saa laskea lipun

Auringonlasku Helsingissä