Nyt on sit sekin päivä nähty, että kuonokoppa piti käydä hankkimassa! Päätettiin ex-tempore lähtee viettämään viikonloppu Tallinnassa Kallen faijan kämpillä. Pommille järjestyi ylläripylläri heti hoitopaikka, mutta Miina on tässä tapauksessa hankalampi, sitä kun ei kelle tahansa voi antaa tai oikeestaan harva sen haluaa ;). Tallinnan kämpillä on tilaa ja ennenkin elukoita majaillut, joten päätettiin ottaa Miina mukaan. Linda Linelta sitten vahvistettiin se, mitä muistelinkin, eli koiran on oltava matkat häkissä tai kuonokopassa. Tähän hätään ei lähdetty häkkiä mtesästämään, vaan käytiin hakemassa se kuonokoppa. Ikinä ei kummankaan koiran historiassa ole sellaista tilannetta ollut, että kuonokoppaa olisi edes tarvinnut harkita, mutta pidän kyllä laivayhtiön ehtoa ihan hyvänä.

"Omasta" kaupasta löytyi heti ensi sovituksella oikea koko ja mun mielestä hyvä mallikin (ainakin toistaiseksi). Koppa tulee yhellä remmillä kiinni niskan taakse ja sen voi helposti kiertää pannan kautta tarvittaessa, jolloin se tekee koiran omatoimisesta poistoyrityksestä ainakin vähän hankalampaa. Kuonon yli kulkee tarralla suljettava pehmeä kaistale, jonka kiinnitys varmistetaan nailonisella remelillä. Koppa jättää siis etuosan avoimeksi ja on helppo säätää kireys niin, että koira pystyy läähättämään. Mun säädöillä myös juomaan ja syömään ;). Kuten arvata saattaa, niin Miina ei ollut kapistuksesta kauheen mielissään, mut eipähän toi Linda kulje kuin 1,5 tuntia per sivu. Jotenkin mulla on vaan sellanen perstuntuma, että kuonokoppa päässä kulkeviin koiriin suhtaudutaan normaalia varauksellisemmin. Rotua tuntemattomille Miina näyttää leppoisalta kultsulta, johon harvemmin kiinnitetään mitään huomiota satunnaisia hellanlettas-lässytyksiä ja rapsutuspyyntöjä lukuunottamatta. Kuonokoppa päässä saattaa senkin katu-uskottavuus nousta...

Pitihän Miinan käydä tätä reissua varten myös syömässä matolääkkeet eläinlääkärin valvovien silmien alla. Ei se koira ihan niin blondi enää oo, kuin ennen. Se nimittäin söi vain puolet tohtorin nätisti trajoamasta Droncit-tabusta, ennen kuin huomasi tulleensa kusetetuksi ja sylkäisi loput lattialle. Loput piti sitten sulloa kurkun perälle, mut sekään ei haitannut, kun sitten sai ihan oikeita nameja. Ahmatti siivosi vielä vastaanoton tiskinkin nameista ihan omatoimisesti kahella jalalla seisten...