Miina siis. Käytiin tässä päivällä pelaamassa V75 kiskalla ja koirat sai lämpimän päivän kunniaks vähän jädeä eskimo-puikon muodossa. Ja mitä tekeekään Miina? Nielasee koko puikon sekunnissa tikkuineen päivineen, glumps, hyvää oli saisko lisää? Siis oikeesti, mä luulin jo tietäväni, miten ahne se on, mut näköjään se osaa yllättää edelleen.

Soitin sitten tohtorille varmuuden vuoks, että onko syytä toimenpiteisiin, mutta sieltä vastattiin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että koirilla yleensä mahahapot hoitelevat nämä tikut, mutta tilannetta kannattaa seurata. Onneks noi nyt on tollasia  rautamahoja ja tottuneita luiden syöjiä, joilla pitäs olla ihan tehokkaat hapot pakissa. Puuroa / nappulaa tms evästä kehottivat antamaan ja parafiiniöljyä jos tuntuu / näyttää siltä, että tarvetta vois olla. Tultiin samantien sitten keskustan läpi himaan puurolle ja tossa se nyt vetää lonkkaa tyytyväisen näkösenä. Jotta tällänen tapaus.

Jaa mää vai?!11

Eilen otin koirat mukaan, kun lähin aamulla kuskaamaan Teemua eskariin. Onneks oli sen verran vielä nuutuneempi olo, etten jaksanu pitempää munkkia tällä kertaa kiertää, muuten ois varmaan tullut p*skat housuun. Olo oli pientä väsymystä lukuunottamatta muuten hyvä, ei mahakipua, pahaaoloa tms, mut aamun aikana ei yksinkertasesti uskaltanut lähteä 10 metriä vessasta kauemmas. Olo oli itseasiassa niin hyvä, että suunnittelin hetken tosissani lähteväni agitreeneihin, mut pakkohan ne oli sit lopulta jättää väliin. Se otti kyllä pattiin, mut minkäs teet. Kivapa siellä ois ollu kirmailla löysät housuissa ja muut tartuttaen.

Tänään tuli kans aamusta aika kiire pöntölle, mut muuten olo alkaa olee jo aika bueno. Nyt uskaltais jo piereskelläkin ilman pelkoa lurahtamisesta, mut faktahan on et naiset eivät piereskele... ;) Säät on ollu pari päivää upeet, aurinkoo ja lämmintä, kuin tehtyjä pitkille mettälenkeille. En oo vaan uskaltanut niin kauas huusista poistua. Otin sit (koirien) lohdutukseks kotinurkilla esineruutua. Pommi ensin vanhemman oikeudella ja siks, että saisin Miinalle paremmin tallotun alustan. Kummallekin kolme helppoa, valmiina olevaa esinettä, jotka olivat kankainen kännykkäpussi, nahkasormikas ja lötköpötkö, eli lempirevittelylelu. Pommi hoiti tehtävänsä rutiinilla ja aivan erinomaisella vauhdilla 9-vuotiaaksi papaksi. Miinan kanssa oli ilo huomata, että sillä riitti hyvin motivaatiota ja vauhtia hakea kaikki kolme esinettä, vaikka en palkannutkaan sitä, kuin vasta viimisestä esineestä. Joo, väänsihän se tortun ruutuun, mutta juoksi sentään siitä suoraan esineelle.

Huomennakaan en ehi mettään, kun oon aamupäivän koulussa ja iltapäivän tentissä. Teemulla on vielä futistreenit 18-19, mut jos ottasinki sitte sinne koirat messiin. Treenit kun on Sompion kentällä, niin ehitään kiertää ainakin purtsi ja poiketa varmaan Kulloontien toisella puolella metässäkin.

Terveisiä Porista ja tivolista ja vessasta. Porin reissu meni hyvin. Heräsin siellä yhtenä yötä mahakipuun, joka meni ilman se kummempaa ohi. Sen verran oli huono olo kuitenkin, että nukuin varmuuden vuoksi sen yön ämpäri vieressä. Perjantaina kotiuduttiin Teemun kanssa ja ehittin pari tuntii olla himassa, ennen mun duuniin lähtöä. Koirat olivat viihtyneet majapaikoissaan hyvin. Lauantaina meni aamupäivä tivolissa Teemun kanssa ja illaksi pääsin taas duuniin lepäämään. Sunnuntainakin suunnattiin Teemun ja naapurin pojan kanssa tivoliin, kun kerrankin sattui aika hyvät säät osumaan kohdalle tivolin kanssa samaan aikaan. Muistan eräänkin kevään, kun oli ehkä hikiseen 1 aste lämmintä ja karmee tuuli. Porukkaa oli sen verran vähän paikalla, että Teemu sai istua laitteissa useemman rundin putkeen, kun ei muita halukkaita löytynyt. Lauantaina Teemu pongasi heti alkuun päiväkotikaverin seurakseen laitteisiin, joten mun ei tarvinnut mennä kuin maailmanpyörään ja sunnuntaina oli siis seurana naapurin Jaakko, eli mua ei taaskaan tarvittu, paitsi törmäilyautossa kuskina.

Oltiin sovittu, että Kalle tulee hakemaan meidät syömään kolmen jälkeen ja sitten mentäis pikkusen paussin jälkeen vielä pariks tunniks takasin. Mulla oli jostain syystä jo aamusta vähän ihmeellinen olo, eikä aamupala maistunut paria lusikallista muroja lukuunottamatta. Ja juu, kyse ei siis ollut tällä kertaa krapulasta. No kun päästiin himaan, niin kömmin suoraan sänkyyn, kun yksinkertasesti väsytti niin tajuttomasti. Pyysin Teemun herättämään tunnin päästä jos jaksasin lähtee vielä takasin tivoliin. Peiton alle ku pääsin, niin alkoi sellanen tutina, että tiesin olevani kuumeessa ja mittaus varmisti asian. Mä jäin siis kiskoo unta palloon, kun miehet lähti safkan jälkeen kuluttamaan ranneketta. Pariin otteeseen olin hetken hereillä illan aikana, mutta varsinaisesti pääsin ylös sängystä tänä aamuna puol kymmenen maissa. Illan / yön aikana oli pariin otteeseen maha kipee ja huono olo ja tänään onkin sitten tullut istuttuu vessassa vähän pitempii aikoja. Viimisen 36 tunnin aikana oon saanut syödyksi yhen jukurtin ja puolikkaan sämpylän. Että sellasta. Veto on pois, voisko joku tulla lenkittämään mun koirat?

Ei vaan valssia opeteltiin eilen agitreeneissä. Ja takaa leikkausta, jotta varmasti saataisiin ohjaajien jalat solmuun ja pasmat sekaisin. Ei varmaan tarvi enää sanoo et koira oli törkeen hyvä, ohjaaja ei niinkään. Eniten oon yllättynyt Miinan putken suorittamisesta. Se kun oli syksyllä vähän epävarmaa. Viimekertaiset hienot suoritukset putkella eivät olleetkaan sattumaa vaan koira on sen oppinut oikeesti! Ekalla "puoliajalla" tehtiin neljän esteen rataa: aita, tiukka käännös oikealle mutkaputkeen, käännös oikeelle ja aita, u-käännös ja okseri. Putken jälkeen siis takaa leikkaus tai valssi, kumpaakin kokeiltiin ja moneen kertaan. Meillä on tällä hetkellä ongelmana se, että Miina tulee tosi helposti ja nopeesti ns käteen ja muutenkin hakee lähelle koko ajan, eli mun on oltava tosi tarkka siitä, mitä ja miten kädellä ohjaan.

Ekoilla kierroksilla sain noottia siitä, että vien Miinaa liikaa putkeen. Väittivät, että se menee sinne pienemmälläkin ja kauempaa tapahtuvalla ohjauksella. Mä tietenkin väitin vastaan viime syksyisen kokemuksen perusteella. Olin ylläripylläri väärässä! ;). Valssit ja takaaleikkaukset sujuivat enskertalaiseksi ihmeen hyvin. Valssi oli siinä mielessä parempi meille, että se hieman hidastaa Miinan vauhtia, jolloin mulle jää enemmän aikaa toimia. Sellaseen juttuun törmättiin takaa leikkauksessa, että Miina kääntyy hypyn jälkeen automaattisesti sille puolelle, kummalta puolelta lähetän sen hyppyyn. Eli tässä tapauksessä lähetin sen hyppyyn ollen itse koiran oikealla puolella. Aidan jälkeen rata jatkui vasemmalle, mutta Miina kääntyi oikealle. Näin ollen se joutui aina kiepsahtamaan ympäri ja kisoissa aikaa menisi hukkaan. Pitää muistaa oma rintamasuunta ja käyttää enemmän ääntä.

Toinen puoliaika meni valssin parissa myös. Pitkä suora putki jakoi kentän ja sen kummallakin puolella oli kaksi aitaa. Radalla tehtiin kahdeksikkoa aita, aita, putki, aita, aita putki. Valssit sujuivat tällä kertaa hyvin, mutta nyt ongelmana oli mun oikea käsi. Tottiksesta tutulla vasemmalla puolella Miina on paremmin ohjattavissa ts osaan ohjata koiraa paremmin, kun se on mun vasemmalla puolella. Kun taas sen ollessa oikealla puolella mm. lasken hyppyjen välissä liikaa kättä, jolloin koira tulee käteen. Ei o helppoo keskittyy sataan asiaan samaan aikaan, missä on seuraava este, minne rata jatkuu, mistä koira tulee, miten se tulee, minne se menee, miten se menee, minne sen pitäisi mennä ;), minne menen itse ja miksi jne. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä kerran! Kiitos välittömän palautteen ja toistojen mäkin opin taas jotain. Enkä muuten törmännyt yhteenkään esteeseen! Agility on kyllä hauskaa.

Tänään lähetään Teemun kanssa pariks päiväks Poriin. Pommi menee mummolaan ja Miina Satulle hoitoon siks aikaa, kun Kalle on tän viikon koulutuksessa jossain Espoon perukoilla. Koko päivän koulutus matkoineen vie sen verran aikaa, että koirat joutuisivat olemaan aika pitkään yksin. Palataan asiaan viikonlopun aikana.

Tai sit ei. Piti olla tänään agiseuran estetalkoot, eli esteiden maalausta ja kunnostamista. Tottakai paukahti sitten tällänen sää, kylmää ja vesisadetta ja talkoot piti peruuttaa. No vihdoin oli aikaa lisää kuvia galleriaan viime sunnuntailta muistakin, kuin hoffeista. Piti kommentoida tapahtumaa tänne blogiin jo alkuviikosta, mutta jotenkin se vaan jäi...

Päästiin siis ex tempore Vantaan Pelastuskoirien maalimieskurssille Miinan kanssa parin peruutuksen takia. Kurssi oli viikonlopun mittainen, mutta Teemun turnauksen takia päästiin osallistumaan valitettavasti vaan sunnuntaina. Miina oli oma iloinen sählä itsensä, mutta sen verran neiti, ettei suuhun kelvannut muiden koirien kuolaama iso patukka. Onneks oli oma lötkö mukana ja sitä Miina sitten hyvin saalisti. Sen verran vähemmän sillä on itsevarmuutta, ettei voitettuaan lähtenyt haastamaan Esaa, vaan olisi mielummin juossut revittelemään naisvaltaisen "yleisön" kanssa.

Ensimmäisen kierroksen aikana Miina puri huulensa auki Esan kanssa revitellessään, muttei päästänyt irti, vaikka ihan äänekkäästi ulahtikin. Autolle viedessä hampaat oli veressä ja poskesta löyty pieni reikä, mutta äkkiä se tyrehtyi, eikä tuntunut haittaavan toisellakaan kierroksella. Toinen kierros meni ensimmäisen tapaan. Miina piti hyvin kiinni ja intoutui ekaa kierrosta paremmin taistelemaan lötköstä. Se ei myöskään päästänyt irti, vaikka Esa kiskoi sen lelusta kainaloonsa ja otti välillä kiinni kuonosta. Edelleenkään Miina ei kuitenkaan omaehtoisesti lähtenyt Esaa lelun kanssa haastamaan. Olisikin ollut kiva nähdä miten koiran käytös olisi mahdollisesti muuttunut, jos oltaisi päästy osallistumaan molempina päivinä.

Kuten galleriasta voipi nähdä, niin mukana oli jos jonkin näköstä ja kokosta elukkaa. Itellä ei valitettavasti oo kuvia kaikista, mutta vieraskirjassa on linkkin Sannin kuviin, joissa on esillä koko rotukirjo. Äärimmäisen mielenkiintoinen tilaisuus kaiken kaikkiaan, kiitos vaan Sannille joka tämän tilaisuuden meille mahdollisti! Lopuksi pääsin ite leikkimään Esan oman koiran kanssa. Ei tarvi ainakaan enää funtsia, että onko noista "pikkusista" maleista oikeesti pysäyttämään miestä. Gero kun tuli tyynyyn kiinni, niin olin lentää pyrstölleni, vaikka koira ei vauhtia paria kolmea metriä enempää ottanutkaan. Voin vaan kuvitella miltä tuntuis, kun sellanen tulee päälle täydestä vauhdista... Laitetaampas tähän loppuun pari Sannin nappaamaa kuvaa.

Geron pihdeissä

... oli yrjötaudilla. Teemu oksensi se aamuyön ja sen jälkeen kaikki oli ennallaan. Ei lisää oksentamista, ei kuumetta, ei ripulia ja tänään pääsi taas Pomppuun. Kalle oli eilisen Teemun kanssa himassa, kun mulla oli aamusta muutama tunti koulua. Päästiin siis iltapäivällä vetämään taas kunnon mutalenkki parhaaseen aikaan, eli kahen kolmen maissa päivällä. Eipä ole ainakaan tuohon aikaan ruuhkaa metässä ja pellolla, ja koirat saa näin ollen juosta koko lenkin vapaana. Keskiviikkona olikin hiljasempaa, kun Kalle oli duunissa, enkä uskaltanut Teemua jättää yksin himaan pitemmän lenkin ajaks, joten käytiin sitten muutama lyhkäsempi lenkki ja koirat sai lehmän nilkat pihaan kaluttavaksi.

Tänään on myös "luupäivä". Olin aamun työharjottelussa, kuten seuraavat 7 viikkoa vielä. (Paitsi ens viikko, jonka lomailen, kun muutkin lomailee...;)). Nyt pitäs vielä mennä kiskalle iltaan, joten koirat kotimetän ympäri ja luiden kanssa pihaan. En yksinkertasesti jaksa raahustaa mettään, vaan käytän päivän ainoon vapaan tunnin itsekkäästi sohvalla röhnöttäen ja surffaten. Onneks säät alkaa olemaan vähän keväisempiä, niin voi noita hurttia pitää pihalla ihan huoletta pidempäänkin. Pihan on tässä alkukevään aikana ottanut omakseen metsäjänispariskunta. Muutamana viime päivänä ovat pistelleen puol pihaa poskeensa. En kyllä tiedä mitä kaikkea ne tuolta pihalta löytävät, mutta popsikoon rauhassa. Saisivat ihan mielellään rouhia ainakin kaikki ton yhden sivun pensasaidan versot, kun en ite jaksas alkaa niitä nyhtämään. Ja sit kun pääsis vielä eroon tosta yhestä ruusupuskasta, jonka jo vuos sitten muka tuhosin. No, siinä se nyt taas rehottaa entiseen tapaansa. Kaikki ruusupensaan murhavinkit otetaan ilolla vastaan!

Eilen päästiin vuoden ekoihin agi-treeneihin. Kurssin avaus siis jäi viime viikolla väliin Miinan tassuhaavasta toipumisen takia. Pikkusen jännitti, etä mitenköhän akka treeneissä kulkee, kun ei puoleen vuoteen tehty lajin eteen mitään, uhkauksistani huolimatta. Pelko oli turha, koira oli oikeinkin hyvä, mutta ohjaaja sähläs. Alotettiin kolmen maxin kanssa Aan ja puomin kontakteista. Miinalle on opetettu kontakteja ns. kaksi pintaa tai 2 on 2 off -menetelmänä, eli niin, että se pysähtyy mennessä takajalat maassa ja etujalat kontaktilla ja tullessa päinvastoin odottamaan lupaa jatkaa matkaa. Eilen otettiin kontaktin loppuun namialusta maahan, niin lähelle esteen reunaa, että takajalat jää kontaktille. Saman idean ajaa kosketusalusta, jonka oon aikonut Miinalle jossain vaiheessa opettaa lähinnä tokon ruutua silmällä pitäen. Hyvin Miina malttoi alastulollakin jo odotella, vaikka itse otin etäisyyttä eteenpäin.

Porukat oli viime kerralla harjoitelleet sylikäännöstä, eli me päästin tähän oppiin vähän jälkijunassa. Onneks ei oo ton isompaa koiraa... ;). Koira lähetettiin hyppyyn, jäätiin itse esteen toiselle puolelle, otettiin koira mukaan sylikäännöksellä ja siitä suoraan seuraavaan hyppyyn. Kenttä oli jaettu siivekkeillä kahtia, eli toisella puolella treenattiin niitä kontakteja ja toisella puolella näitä sylikäännöshyppyjä. Ensimmäinen este oli suorassa linjassa kentän jakaneiden siivekkeiden kanssa ja kahella ekalla kerralla Miina ehti hyppäämään niidenkin yli, ennen kuin sain sen kääntymään takas mun luokse. Tässä hyvä esimerkki yhtälöstä nopea koira ja hidas ohjaaja... ;). Toisaalta irtaantuminen näyttäisi sujuvan :D. Loistavastihan se tuli mun luokse sitten kun osasin ajottaa käskyt oikein, eli tässä tapauksessa täällä-käsky välittömästi hyppy-käskyn jälkeen samaan hengenvetoon.

Kun nuo kaksi hyppyä sujui, niin niihin yhdistettiin kolmas hyppy, jossa tarkotus oli ohjata koira kiertämään aita niin, että itse oltiin valmiina esteen toisella puolella ottamassa koira hypyn jälkeen vastaan. Tässä iski sitten meikäläiselle ohjausongelma. Ajattelen yhtä ja ohjaan kuitenkin ihanmiten sattuu. Saatiin läksyksi opetella kiertämistä lenkeillä. Kaksi muuta maksia jatkoivat tästä vielä putkeen, mutta päätin, etten edes yritä ottaa sitä samaan syssyyn kaiken tän ohajushässäkän jälkeen, varsinkin kun viime syksynä Miina juoksi muutaman kerran putken ohi (arvatenkin puuttellisen ohjauksen takia), joten mentiin sitten Miinan kanssa lopulta putki lyhyemmän kaavan mukaan. Putki meni hyvin, ilmeisesti jotain on talven aikana tarttunut Miinan päähän, sillä ekalla kerralla se varasti putkeen. Fantsua! Lopuksi otin kepit kertaalleen peruuttaen, ei moitittavaa. Nyt ois kyllä ihan aikuisten oikeesti kyhättävä joku keppisarja tohon pihaan, että pääsen opettamaan itelleni oikean tekniikan ohjata koiraa kepeillä etuperin...

Sitten ikävämpiin aiheisiin. Heräsin viime yönä klo 2.28 omituiseen lorinaan, joka paljastui hyvin äkkiä kuuluvan siitä, että Teemu oksentaa sänkyynsä. Ohan niitä mukavampiakin tapoja ja aikoja herätä... Ei auttanut muu, kuin roudata kamat pesuun ja laittaa sohvat nukkumiskuntoon. Koirat joutuivat viettämään yönsä lattialla, kun Teemu valtasi toisen sohvan ja mä toisen. Oksentaminen jatkui melkein minuutilleen tunnin välein puol seiskaan asti aamulla, joten unet jäi vähiin. Päivä on mennyt vähäruokaisesti, mutta oksentamatta. Jäädään nyt sitten odottelemaan, että kumpi iskee ensin, Teemulle ripuli vai mulle ja Kallelle yrjötauti. Tauti on varmaankin tuliaisena lauantain nappulaturnauksesta, joka keräsi koko päiväksi toista sataa tenavaa Keravan Wembleylle. Pitää vielä kertoa, että turnauksessa jaettiin joka pelin jälkeen yhdelle pelaajalle kummastakin joukkueesta Vihreä - eli Fair Play -kortti. Teemun joukkueella oli päivän aikana neljä peliä ja päivän päätteeksi Teemulla oli 3 Fair Play -korttia kourassaan. Melko reilua! Tainnut tulla äitiinsä... ;)

p.s. kirjoitusvirheet menkööt orastavan migreenin piikkiin

Päivän treenien jälkeen Riemu (Gipstern Gojan) kävi piipahtamassa meillä ja ehti muutakin, kuin sontimaan (taas) meidän pihaan... ;). Teemun ja Riemun edellisistä "treeneistä" olikin jo melkein 1,5 vuotta aikaa.

Lähtökohta oli perinteinen...

Hähhää, pääsimpäs karkuun, tuumaa Teemu.

Tuu alas tai tuun sinne, kuiskaa Riemu.

Ja näinhän siinä sitten kävi...

Torstaina pääsi elukat ekaa kertaa reilun parin viikon saikun jälkeen mettään kirmaamaan vapaana ja kyllähän ne sit juoksikin ittensä hienoon kuntoon, noin niinku pintapuolisesti, mutaa siellä ja kuraa täällä... Kamerakin oli mukana, mut sain uuden hienon MacBook Pro:n käyttöön (josta btw en aio luopua!), johon pitäs vielä vähän ohjelmia latailla. Viikonloppu näyttää aika täyteliäältä, eli menee varmaan ens viikkoon kuvien saanti. Mut joo, tuli siis metässä ja pellolla päästeltyä isommat höyryt pois, eikä Miinan jalka ottanut itseensä yhtään.

Tänään, perjantaina, olin ensin aamun Stadissa työharjottelussa, jota pitäs 8 viikkoo vielä jaksaa, ja illaks menin vielä kiskalle duuniin. Koirat ei oo päässeet ku pissalenkeille ja päivälle pihaan syömään luut ja päivystämään tunniks. Alkuillasta saivat päivystää lisää, kun Kalle ehti himaan laskemaan elukat ulos.

Huominen ei oo yhtään helpompi, kun aamulla pitää ysiks ehtiä Keravan wembleylle Teemun turnaukseen. Kalle tulee päästämään mut sieltä jossain vaiheessa lenkittämään koiria, ennen ku säntään taas illaks duuniin. Sunnuntaina on sitten koira-aktiviteettia luvassa Miinalle. Pitääpä kysyä, jos mummo haluis hakea Pommin lenkille. Kiirettä pitää.

Ollaan jo kaikki enemmän, kuin vähemmän terveitä. Mulle jäi yskä ja järjetön väsymys viikonlopun kuumeilusta. Tekis mieli vaan nukkuu ja nukkuu ja nukkuu. Kallella on vähän samaa vikaa, mut Teemu ei oo enää tällä viikolla juurikaan yskiny. Miinakin on jo pari päivää tassutellut ulkona ilman tossua tai liimasidettä. Pääasiassa se on edelleen hihnassa, mut oon valituilla pätkillä päästäny sitä vähän irrottelemaan. Se ei ole näinä päivinä enää ontunut, paitsi jos joku kivi tms tökkää sinne anturanjuureen sopivasti. Näillä näkymin siis päästään ens viikolla agitreeneihin ja sunnuntaina Korsoon revittelemään.

Oon pikkusen ottanut kummallakin koiralla tokojuttuja, kun pursuavat kumpikin kadehdittavasti tarmoa. Miina on ottanut ohjelmaansa taas kunnon loikan seuraamisessa liikkeelle lähtiessä. Viimeks meni ohi tosi nopeesti, kun palkkasin sen namilla alas, tais vaatii sillon jopa 3 toistoa, et kyllä se todistettavasti on nopeeälynenkin ajoittain. Kakeja oon ottanu takapalkalla ja pelkkää istu-maahan- sarjaa. Toimii hyvin läheltä ja 2 metrin päästä, mutta ei enää kolmen metrin päästä. Maahan menee kyllä joo vaikka sadan metrin päästä, mut ei noussut istumaan, nyt kun oon kaks kertaa kokeillu matkaa pidentää sen metrin verran. Pitää varmaan vähän pohtia tota, ettei tuu tehtyä mitään radikaalimpaa virhettä, kuten Pommin kanssa. Kyseessä on kuitenkin tokon arvokkain liike.

Nouto on hanskassa, mikä on sikäli hassua, et en oo koskaan sitä erityisemmin opettanu! Miina tykkää kantaa tavaroita (joita meillä täällä lattioilla riittää). Oon aina vaan pyytänyt sen tuomaan romunsa, ohjannut oikeeseen paikkaan ja palkannut namilla. Silti ihan yllätyin, kun heitin sille kapulan ja se pokkana istuu sivulla, tapittaa silmiin hännän piiskatessa ja odottaa lupaa! Seuraavaks olis sit ohjelmassa yhdistäminen hyppyyn tai metallinouto. Paikallaoloa on otettu pariin otteeseen pihassa Pommin kanssa. Himaolosuhteissa ei mitään ongelmaa, vaikka heittelin narupalloa koirien takaa, hyppelin niiden yli, "väijyin" piilosta jne. Ens kerralla jätän Miinan paikallaoloon ja riekun Pommin kanssa siinä nokan edessä.