Muutaman tunnin päästä lähetään ajamaan Emo's & Steinroller-leirille.

Syöpä on perseestä! :(

Ei mulla muuta...

Käytiin reilu viikko sitten katsomassa Gigantista sitä arkkupakastinta. Sopiva löytyikin, mutta niitä ei juuri silloin ollut yhtään varastossa, joten sovittiin, että haetaan se sitten lauantaina. Lauantaina mentiin pakastinta hakemaan suoraan noutoluukulta. Myyjä hakkasi konetta jonkun minuutin ja totesi sitten, ettei kyseiset pakastimet ole vielä saapuneet. Seuraavaksi suunnistettiin pakastinosastolle selvittämään tilannetta. Siellä todettiin sama juttu; eivät olleet pakastimet jostain syystä tulleet rekassa sovitun mukaisesti. Vaihtoehdot olivat a) otetaan rahat (oltiin maksettu varauksen yhteydessä koko roska) tai b) odottaa keskiviikkoon jolloin seuraava kuorma tulee. Pitkin hampain päätettiin odotella vielä muutama päivä.

Eilen sitten ajettiin toista kertaa hakemaan pakastinta himaan. Kysyin vielä noutoluukulla lipukkeen pöytään läjäyttäessäni, että jokohan näitä olisi saatavilla. Parin minuutin näpyttely koneella tuotti tulosta, jep ovat tulleet... Ja eikun ulos noutopaikalle odottamaan. Edellä olevien pesukoneet ja tauluteeveet tulivat, mutta pakastinta ei kuulunut. Ooteltiin siinä vielä jokunen minuutti, kunnes konetta mainiosti näpyttelyt myyjä saapuu paikalle krakakaulaisen esimiehensä kanssa. Surprise!! Eipä löytynyt pakastinta vieläkään!! Eikä muutakaan vastaavaa, johon olisi voitu vaihtaa. Ei oltu enää kauheen tyytyväisiä ja muutaman painokelvottoman sanan jälkeen sanoin meneväni hakemaan rahat pois, kiitti hei.

Pienen neuvottelun jälkeen he loppujen lopuksi lupasivat tuoda pakastimen viikonloppuna meille kotiin veloituksetta ja liittää mukaan jonkun lahjakortin. Eihän me olla viikonloppuna himassa, joten sovittiin sitten päiväksi maanantai. Saavat kantaa sen sitten samantien sisälle asti ja oikealle paikalleen, tai vaihtoehtoisesti viedä mennessään, mikäli se nyt on maanantainakaan tulossa...

Koirien kanssa pääsin metsään vasta myöhään ja olin vähällä saada vielä sadekuuron niskaani, kaikki Gigantin syytä ;) Ja sateesta tuli mieleen, että ovat luvanneet sadetta viikonlopuksi koko maahan. Koko kesänä ei ensin tule pisaraakaan, mutta kun ollaan menossa leirille viikonlopuksi, niin johan tulee vettä. P*rkeleen Gigantti!

Saatiin postia Ritulta (Emo's Riimi). Tuntuu olevan vähintään yhtä vilkas, kuin Miinakin. Lisäksi sisko vaikuttaa ihan yhtä ahneelta ja röyhkeältä. Tuo sukuvika taitaa tulla äidin puolelta. Pommi ei ainakaan vie esim. pöydältä mitään vaikka olisi kotona yksinkin. Eikä sille ole erikseen tarvinnut tuota edes opettaa. Pommihan on muutenkin aika nirso ruuan suhteen, herkut kyllä menee.

"Mummolassa" Pommi osaa vetää oikeista naruista, eli istua nälkäisen näkösenä jääkaapin oven edessä, kunnes joku sen noteeraa ja kaivaa kaapista jotain herkkua. Vaari (=appiukko) oli muinoin ostanut ihan Pommia varten jotain raakaa lihaa ruokakaupasta, kun Pommi oli mummolassa kyläilemässä. Myöhemmin haettuani Pommia kotiin sain kuulla, kuinka sille ei ollut liha kelvannut, ennenkuin se paistettiin voissa!! Sain loput raa'at palat mukaani, eikä päästy edes kotiovelle, kun Pommi niitä jo kerjäsi kuola valuen. Eipä tarvinut kotona paljon voissa ruskistella...

Pommin jo edesmennyt siskokin osasi kyllä olla ahne. Se oli ennen lopetusta muutamia kertoja meillä hoidossa ja oli eräänkin kerran poissaollessamme syönyt kaiken mihin ylettyi, ja ahne hoffihan on aika ulottuvainen. Kaiken huippuna Candyn jäljiltä oli muodottomaksi pureskeltu ja nuoltu akvaariokalojen ruokapurkki, jonka se oli ketterästi poiminut akvaarion päältä.

Perjantaina oltiin Orimattilassa. Vietiin Teemun kanssa kaverille kannettava ja tarkoitus oli samalla virittää langaton tukiasema, joka on todettu äärimmäisen käteväksi meillä himassa. Mahdollistaa mukavasti näin kesäisin auringonoton ja samanaikasen surffailun kotipihassa ;). No niinhän siinä sitten kävi jo toistamiseen, että Elisalla ei ihan ollut hommat hanskassa... Vajaan puolen tunnin jonottamisen jälkeen saatiin Elisalta joku tyyppi kiinni, joka loppujen lopuksi löysikin vikaa heidän puoleltaan. Ehkäpä se siitä.

Lauantai olikin pitkästä aikaa taas mulla duunipäivä. Sen verran riitti lämpöä, ettei kauheesti päivällä kurvailtu koirien kanssa. Illalla leikittiin sitten esineruutua, kun tulin töistä ja oli pikkusen viileämpää. Miinalle "treeni" oli lajiaan ensimmäinen ja meni aika mukavasti. Peuhattiin ensin tennispallolla, joka toimi sittemmin esineenä. Tulipa siinä mieleen, että pallohan voisi olla hyvä palkka tottikseen saalisviettiselle Miinalle. Pitääpä kokeilla.

Muutaman tunnin päästä, kun lähdettiin myöhäiselle iltapissalle, niin Miina ontui toista etujalkaansa. Eikä mitään hajua miksi. Mitään kohtaa se ei aristanut ja olisi erittäin mielellään vetänyt iltapainit Pommin kanssa. Eipä siinä auttanut muu, kuin kusettaa koirat erikseen ja Miina remmissä. Tänä aamuna ontumisesta ei ollut tietoakaan, mutta varmuuden vuoksi Miina on pidetty hihnassa ja Pommi meni viettämään päiväänsä vajaan parin sadan metrin päähän "mummolaan", eli Kallen vanhempien luokse. Miina ei nimittäin ole lainkaan sisäistänyt sairasloman merkitystä, vaan kyllästyneenä toimettomuuteen se yrittää Pommin kanssa virittää painimatsia, nuhjaamista ja takaa-ajoa vaikka kolmijalkaisena...

Miinasta lähtee edelleen karvaa kammottavia määriä ja se näyttää hirveeltä. Koko selän pituudelta menee vajaan kymmenen sentin levyinen "harja" pidempää päälikarvaa. Sen alapuolella kumpikin kylki on karvaton, mutta mahanalus on sitten taas valkosta villaa. Lisäksi se näyttää (ja tuntuu) aika laihalta. Pitää varmaan vähän lisätä sapuskaa, kun kuumin kesä on takana päin ja on päästy liikkumaan enemmän.. Perjantaina tuli kutsu Miinalle tehosterokotuksiin, pitääpä sitten samalla punnita nuo otukset.

Heräsin nimittäin varttia yli viisi aamuyöllä mielettömään jyrinään. Just mun tuuria, ne harvat ukkoset mitkä Keravalle asti ehtivät, tulevat juuri keskellä yötä, tai silloin kun ollaan jossain reissussa. Yhtä ainoota ollaan tänä kesänä päästy ihailemaan, kun en nytkään jaksanut nousta.

Koirat jäi eilen vaille pitkää lenkkiä, mutta vastapainoksi treenattiin sitten vähän tottista pihassa. Kummastakin lähtee karmeesti karvaa, mutta tyyli on eri. Pommin pohjavilla irtoaa tasaisen siististi, niin ettei siitä oikeastaan karvanlähtöä edes huomaa. Miinasta irtoaakin sitten ihan mielettömiä tuppoja, ensin reisistä ja nyt kyljistä. Puolen tunnin harjaamisen jälkeen se näytti ja näyttää hirveeltä. Pohjavillattomat alueet näyttävät epätasaisilta laikuilta pitkin kroppaa. Persvillat on pitkät ja häntä paksu puuhka. Lavanseudut ja eturinta sen sijaan ovat vielä sitkeän pentuvillan peittämiä. Ulkonäkö tällä hetkellä onkin hmmm, varsin mielenkiintoinen :)

Käytiin eilen valitsemassa uus arkkupakastin, joka toisin saadaan vasta lauantaina. Voi sitten ostaa kerralla vähän  enemmän Neuta, mahaa ja luita elukoille.  Viimeksi joutuivat popsimaan pari päivää Pirkkaa, kun nappuloiden loppuminen pääsi yllättämään viikonloppuna, eikä ehditty Petpostiin ajoissa. Hyvinhän Pirkkakin upposi, eikä aiheuttanut mitään ongelmia, mutta aika lailla enemmän sitä sai kuppiin tuupata, kuin eläinkaupan muroja. Onneksi kumpikaan koirista ei ole millekkään allerginen, ja mahatkin tuntuu ihan hyvin kestävän kaikennäköistä.

Miina oli sitten oksentanut kuistille kahteen otteeseen. Eipä ole aiemmin oksentanutkaan. Onneksi kuistilla on "koiramatot", joten heitin huoletta osumaa saaneen maton roskiin. Tapansa mukaan Miina oli hyvin peitellyt tuotoksensa. Syy yrjöihin löytyi kuitenkin heti, peukalonpään kokoinen rei'ille syöpynyt luunpala. Oli nähtävästi ahminut aamullisen rustonsa vähän huolimattomasti.

Eilen illalla Miina oli osallisena toisessakin pahassa. Tultiin lenkiltä kotiinpäin ja koirat oli vapaana. Pihaportti oli auki ja Miina sinkosikin täydellä höyryllä pihaan hätyyttämään räkättirastaat pois. Se sai kuin saikin napattua yhden kiinni pyrstösulista, mutta pudotti tipusen ihan kiltisti, kun ehdin lähemmäs komentamaan. Räkätti jäi maahan kuolleen näköisenä, kun menin viemään piskiä sisään, mutta kun tulin takaisin hanskat kädessä valmiina siirtämään raadon pois, niin tipuapa ei löytynytkään. Naapurin puolella se näkyi seuraavaksi pomppivan pakoon kovaa vauhtia. Ilman pyrstöä se tuskin pystyy hetkeen lentämään, mikä kyllä sitten sinetöi sen tipun kohtalon...

Miina on muutenkin hyvin "eläinrakas". Ennen meidän muuttoa, tässä pihapiirissä ei muutamaan vuoteen asunut kukaan ja siilit olivat ottaneet tavaksi pitää tässä kokoontumisajonsa, samoin kuin yksi lehmän kokoinen rusakko. Pommi ilmoittaa siilistä muutamalla haukulla, jonka jälkeen sitä ei yleensä kiinnosta, mutta Miina pyörittelee siilejä tassullaan pitkin pihaa heti kun silmä välttää. Onneksi se ei osaa tehdä sitä hiljaa, ja joku meistä ehtii paikalle, ennenkuin siiliparat ovat ihan pökerryksissä.

Eilen Miinaa luultiin pitkästä aikaa kultsuksi. Lenkillä tuli vastaan emäntänsä kanssa pieni valkoinen uroskoira, joka yllättävää kyllä ei haukkunut ja rähjännyt ;). Tuli jopa ihan nätisti tervehtimään. Miinan mielestä pikkukoiran korvatupsut olivat kivoja nyhdettäväksi sillä aikaa kun pikku-uros nylkytti Miinan etujalkaa. Emäntä siihen sitten totesi, että: Tämä niin tykkää kultaisista noutajista ja ne näköjään tästä. Siinä vaiheessa olin suurinpiirtein samaa mieltä kuin kyllästyneenä vieressä istuva Pommi, että jatketaampa matkaa.

Pitkästä aikaa vettä tulee kuin Esterin sieltä toisesta päästä. Teemukin tempas kumpparit jalkaan ja sadetakin niskaan ja seisoo sateessa onnesta soikeena. Parin kuukauden pölyt pyyhkiytyy pois ja nyt voi alkaa harkitsemaan Pommin pesua. Koirat kun painiessaan möyrivät miten sattuu ja missä sattuu, niin Pommikin näyttää lähinnä harmaalta. Yksi plussa lisää blondille, siinä ei näy pöly niin hyvin...

En edes muista, milloin Pommi on viimeksi pesty. Oiskohan siitä parisen vuotta. Sillä on vanhemmiten karva niin paksu, että pelkkään kastelemiseen menee iäisyys, saati sitten huuhteluun tai kuivumiseen. Muutaman kerran on päästy sentään uimaan, vaikkei noita hyviä uintipaikkoja koirille ihan lähellä ookkaan. Keväällä ja alkukesästä on käyty Sompion ankkalammella, mutta loppukesästä se vesi muuttuu kaikkea muuta, kuin kutsuvan näköiseksi. Koiria se ei haittaa, mutta mua iljettää ;)

Ihan kivasti sain kuvia lisättyä sivuille. Laitoin sivujen osotteen foorumiin ja rinkiin ja peräänkuulutin samalla pentujen kuvia. Toivottavasti tuottaa tulosta ;). Osa Ärristä on ainakin tulossa Emo's & Steinroller-leirille reilun viikon päästä, siellä sitten kamera laulamaan.

Suurin osa kuvista on henkilökohtasen atk-tuen sanoin "jollain kovalevyllä jossain", joten jouduin värittämään sivuja näillä tällä hetkellä löytyvillä kuvilla. Etusivu meni uusiksi, ehkä huomiseen mennessä saan senkin. Loppuviikosta voi jo ehkä ajatella sivujen julkaisemista.

Kun vielä jaksais jatkaa...