Tai ainakin syyskuu. Elokuun blogimerkinnät jäivät nollille, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi tapahtunut. En vaan ollut aikaa tai viitseliäisyyttä. Nyt kun olen palaamassa elävien kirjoihin viime yön oksentamisen jälkeen, niin yritän vähän käydä elokuuta läpi, kun mihinkään muuhun aktiviteettiin ei voimat riitä, eikä telkastakaan tuu mitään tähän aikaan päivästä.

Aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäin eli Pommin terveyteen. Eturauhastulehdus ei sitten loppujen lopuksi lähtenytkään ensimmäisellä hevoskuurilla, vaan tarvittiin toinen samanlainen siihen perään. Sillä lähti, mutta niin lähtee koirakin, kun näkee mun ottavan purkin mukaan pissatukselle. Lenkki + purkki = eläinlääkäri, laskee Pommi. Kilppariarvot olivat erinomaiset, joten samoilla annostuksilla mennään, mitä viimeiset pari vuotta. Takajalkojen tärinä on selvästi vähentynyt, vaikkakaan ei kokonaan loppunut. Jos tärinä tuosta voimistuu tai siirtyy muualle kroppaan, niin sitten katellaan taas tarkemmin. Tämän hetkinen selitys on iän tuomaa rappeutumista hermopäätteissä ja lihaksissa, muistaakseni. 

Miina kanssa käytiin tokoilemassa. Kisat olivat sunnuntaina 9.8. Purinalla, mutta mä olin lähdössä kisaamaan jo lauantaina. ei sentään Purinalle asti ehditty, ennenkuin huomasin tarkistaa päivän. Tässä päiväsekoilussa oli se hyvä puoli, että jännitin etukäteen jo perjantai-iltana. Ellei lasketa mukaan Pommin ihan ensimmäisiä kisoja Pommin kanssa, niin en ole juurikaan tokoja jännittänyt. Nyt kun jännitin jo perjantai-iltana ennakkoon, niin eihän mua sitten sunnuntaina enää jännittänyt juurikaan. Itse kisasuorituksessa ei ollut muuta hyvää, kuin jäävät ja paikallaolo. Kopsaan tähän ton foorumille laittamani koosteen laiskuuttani.

Ei ihan parasta Miinaa, mutta nihkee ykkönen silti.
Paikallaolo 10, meni vähän vinoon mutta muuten ok, kaikki avon 10 koiraa tais saada kympin. Seuraaminen vapaana 8, muuten hyvää, mutta ne lähtöpomput, joita en oo
jaksanu karsia pois... Aivan lopussa irtaantui metrin verran, kun
toimitsijapöytä veti puoleensa.
Maahanmeno 9, luultavasti lähtöpompusta meni pinna, en keksi muuta.
Luoksetulo 8, tää on vaiheessa meillä, mikä näkyi. En muistanut
mitä ja missä vaiheessa tuomari käskyttää, joten aikani odoteltuani
aloin omatoimiseksi.
Jälkimmäisen kutsun lähetin suustani n. sekuntia ennen tuomarin lupaa
ja edestä otin koiran myös varaslähtönä sivulle. Pörsti kysyi tässä
vaiheessa, että mikä kiire mulla on, mut en sit tiedä menikö pinnat
hitaasta pysähtymisestä vai noista ohjaajan varaslähdöistä.
Seisominen 8,5. En keksinyt muuta virhettä, kuin lähtöpomppu. Seisoi nopeesti, eikä kääntyillyt tai ennakoinut perusasentoa.
Noutaminen 8, lähti täysiä, mutta tappoi kapulan muristen. Luovutus sais olla lähempää.
Kauko-ohjaus 8, ennakoi aavistuksen maahanmenoa, hyvät istumiset.
Hyppy 7, jäi niin lähelle, että ponnisti etutassulla esteestä.
Kokonaisvaikutus 8, päivän linjaa seuraten.
Pisteitä yhteensä 167 ja voittajaan oikeuttava ykköstulos. Sinne siis seuraavaksi sit joskus.

Sellanen kisa. Aika laiskasti ollaan voittajan liikkeitä nyt treenattu. Metalli- ja hyppynoutoa kokeilin ja ne vaativat vain luovutusasennon viilausta. Hyppynoudossa pitää tosin olla tarkkana, ettei koira koheltaessaa tuli esteen ohi paluumatkalla. Mulla on vain toi vanha painava metalli, mutta jos se toi sen, niin ei kai se köykäsempi voi ainakaan vaikeempi olla. Mistä niitä kevyitä muuten saa?

Emo's ja Steinroller -leirillä käytiin loppukuusta, mutta siitä lisää tuonnempana, kun saan kuvat katseltua läpi.

Pommi pääsi eilen tervehtimään lääkäriä. Tai siis joutui. Miina on se joka pääsee, se vetää ell-asemalle yhtä innolla sisään, kuin Pommi ulos. Oon tässä keväällä katellut tota Pommin takajalkojen tärinää ja hierojalla se aristi selkäänsä. Muutenhan se on ollut hyvinvoivan oloinen, remmin nähdessään alkaa ujeltaminen ja loikkiminen jne.

Toissapäivänä Pommi kuitenkin pysähtyi lenkin alussa ja oli silmin nähden helpottuneen oloinen, kun käännyin takaisin. Saatiin aika lekuriin heti seuraavaksi päiväksi ja mä ehin siinä 24 tunnin aikana käymään kaikki kauhuskenaariot läpi mielessäni, vaikka kotona koira oli ihan normaali. Otin varmuuden vuoksi pissanäytteen messiin lekuriin, vaikkei edellisestä kusnäytteen tutkimisesta ollut paria kuukautta kauempaa.

Tohtori käänteli ja väänteli ja totesi saman kuin minäkin, että takapäässä on lihakset aika lailla kuihtuneet. Liikeradat olivat supistuneet, mikä on ihan luonnollista yli 10-vuotiaalla koiralla. DM:stä oli puhetta, mutta vääntelyillä ja kääntelyillä todettiin se melko epätodennäköseks vaihtoehdoks. Tässä vaiheessa saatiin pissa tutkittua ja se kertoi heti eturauhasongelmasta. Tunnustelu varmisti eturauhasen olevan "kerrostalon" kokoinen. Pommi sai vaivaan melkosen tuhdit antibiootit kipulääkkeineen. Samaan syssyyn lyötiin hormonipillereitä vaivaa ehkäsemään jatkossa ja lopuksi otettiin vielä kilpparin kontrolliverikoe, jonka tulokset selvinevät perjantaina.Pielessä oleva annostus saattaa aiheuttaa tuota tärinää, samoin kuin eturauhaskipuilusta aiheutuva selän oirehteminen.

Parit annokset ehittiin pillereitä jo syömään ja koira voi heti paremmin. Otin sen sitten mukaan treenailemaan tänää yhdessä Räpsyn ja Pihlan ronttien kanssa, kun oman niskavian vuoksi tokoiltiin tossa naapurissa. Kylläpä oli ukko iloinen päästessään "hommiin". Vähän seuraamista, luoksetuloa ja ruutukin, vähän vähemmän tosissaan. Ja tietenkin noutohullu Pommi pääsi noutamaan.

Miinan kanssa otin taas niitä avoimen liikkeitä. Jäävissä pysyy nyt hyvin paikoillaan mun palatessa sen taakse, samoin stopit olivat nopeita. Luoksetulon otin ekaa kertaa kisaliikkeenä ja kyllähän se pysähtyy mutta ei ihan yks tai kaks mittaa riitä käskyn jälkeen. Annoin kyllä väärän luoksetulokäskynkin.  Noh, täs on puoltoista viikkoo aikaa... ;)

Paikallaolossa ei valittamista, paitsi vino maassa. Seuraamisen lähtöpomppua en oo ehtiny karsia, muutenkin tänään melko lennokasta seuruuta, mut olkoon. Nouto, puuh. Otti taas ekalla kiinni jostain kapulan päästä. Uusinnalla sama juttu, mut nyt putos kapula, jolloin koira hokas ottaa keskeltä kiinni. Kolmannella otti jo oikein kiinni, mutta luovutusasento mitä sattuu. Sen taidan ehtii korjaamaan kisoihin mennessä. Niin ja sitten on ne kaket, jotka on jääneet ihan liian vähälle tässä kaiken muun ohessa. Kyl tää tästä, viel on aikaa... ;)

Ollaan käyty Miinan kanssa tällä viikolla 2 kertaa tokoilemassa!! Uskomatonta aktiivisuutta näin meikäläisittäin siis. Viikolla käytiin hoffiporukalla Haarajoella, mukana menossa oli peräti 7 hoffia ja ehkä sosiaalinen tapahtuma kuvaa näitä treffejä paremmin kuin treenit... ;) Eilen sitten vähän sekalaisemmalla seurakunnalla Hyvinkäällä. Haariksella otin Miinalle avon paikallaolon, kun oli sopivasti sakkia kimppamakuuseen. Pysyi hyvin, kuten kaikki, eikä ennakoinut perusasentoa edes muiden käskyistä, mutta menee maahan vinoon. Vaikka olisi suora perusasento, niin silti se onnistuu asettaa ittensä mutkalle mun suuntaan. Pitää alkaa palkkaamaan ulkopuolelta.

Seuraamisessa tulee alkupomppu ja nyt kun ei olla aikoihin sitäkään otettu, niin johan se edistää. Mielummin kuitenkin edistäminen, kuin jätättäminen. Pitää käydä ottamassa seuruuta noilla lähikentillä vähän enempi ennen kisoja. Malliksi näytin tokon avoimen luokan noudon joka meni muuten ihan ok, mutta toi omituinen otus kantoi taas laipasta, vaikka kapula ei edes jäänyt pystyyn. Muutenkin vähän sellaista iloinen mieli korvaa puuttuvän älyn -touhua, mutta omapahan on vikana, kun ei olla säännöllisesti treenattu.

Hyvinkään treeneihin saatiin mukaan uunituore SM-vitonen Kata koirineen, jota sitten pitikin pommitella erinäisin kysymyksin. Otin Miinan kanssa ensin seuraamista "liikkeenohjaajan" käskytyksin. Muuten ihan jees, mut ne alkupomput ja edisti välillä aika reippaasti. Yks perusasentokin jäi tekemättä. Seuraavaksi avoimen jäävät eli seisominen ja maahanmeno ohjaajan palatessa koiran taakse. Seisomisessa pysähtyy hyvin, mutta kääntyy, kun kävelen ohi. Etupalkalla pysyy hyvin ja pitää ottaa tätä nyt etupalkalla ilman perusasentoa ennen kolmen viikon päässä siintäviä kisoja. Maahanmenossa ei kiemurrellut, mutta maahanmeno oli hidas. Tästäkään en ota perusasentoon, vaan vapautan maasta. Luoksetulon pysäytyksen otin pallolla ja selvästikin koira alkaa hokamaan, miä siltä pyydetään. Tähän sain vinkin opettaa Miinalle kiertäminen, jonka yhteydessä opetetaan se stoppi. Pitää ehdotomasti kokeilla ennakoivalla koiralla. Lopuksi otettiin kakeja, jossa mun pitää olla tarkkana palkkauksen kanssa. Lopuksi kokeilin vielä metallinoutokapulaa. Miina pitää sen hyvin suussaan, eikä edessä istuessaan epäröi ottaa suuhunsa ja kantaakin ok. Mutta kun koitin kertaluontoisesti liikkeenä, niin haki mielummin vieressä maanneen ohjatun kapulan. En jaksanut ottaa oista kertaa paremmin suunnatun heiton kanssa, kun en usko tästä liikkeestä aiheutuvan ongelmia. Kop kop. Ja loppuun taas pari kuvaa.
Treenien suloisin, SM-5 Paavo kesälookissaan

Treenien nuorin, bc Kita 6 kk

Treenien mustin, Heikki

Treenien ulkomaalaisin, Pertti

Treenien komentavin, Romi

Treenien kaatuilevin, Kasperi ja "hätäisin" Akseli ;)

Treenien naisellisin, Eleni ;)

Nyt on Miinakin käynyt Tallinnassa. Passi ja madotus olivat aivan "turhia". Kukaan ei halunnut niitä missään vaiheessa nähdä. Kuonokoppaa kysyttiin kerran, tänä aamuna lähtiessämme Tallinnasta. Menomatkalla iskin sen Miinalle päähän hetki ennen laivaan pääsyä. Valloitettiin hyvät paikat eturivistä, jossa Miinalla oli jalkatilassa hyvin tilaa pötkötellä. Vartin matkanteon jälkeen otin kopan pois, eikä se ollut henkilökunnalle tai kanssamatkustajille mikään ongelma. Tallinnan päässä puettiin taas koppa laivasta poistumisen ajaksi.

Menomatka oli melkoista vuoristorataa. Torstaina pika-alukset eivät liikkuneet tuulen takia lainkaan ja perjantainakin meidän klo 14 lähtevä vuoro oli päivän ensimmäinen. Potski saapui Helsinkiin perjantaina hetki sen jälkeen, kun sen olisi pitänyt olla jo matkalla Tallinnaan ja aaltojen vuoksi matka kesti yli tunnin pidempään, kuin normaalisti, eli matka-aika lähes tuplaantui. Porukkaa oksenteli jonkin verran ja kuulutuksissa pahoiteltiin epämukavaa matkaa. Itellä ei ihan yrjöoloa tullut, mutta jossain vaiheessa jalat valahtivat aivan veltoiksi. En muista, että oisin matkapahoinvoinnista koskaan kärsinyt, mutta olisikohan toi ollut jotain sen suuntaista. Takanamme matkustaneet pyörittelivät silmiään Teemulle, joka penkillä seisten (ilman kenkiä tietenkin) hihkui innoissaan aina isomman aallon osuessa kohdalle.

Tallinnassa kiinnitin vasta nyt huomiota koirien vähyyteen katukuvassa. Nähtiin koko viikonlopun aikana vain 2 koiraa, joista toinen oli parkkipaikan vahti. Miina käyttäytyi vallan sivistyneesti koko reissun, mutta missä ikinä kuljettiinkaan, niin väki väistyi tieltä, osa jopa "pakeni" porttikonkeihin. Tänä aamunakin, kun täpötäydessä terminaalissa odoteltiin laivaan pääsyä, niin väki seisoi, kuin sillit suolassa, mutta meidän ympärillä oli metrin verran tyhjää joka suuntaan. Miina levytti lattialla pitkin pituuttaan ja pari pikkupoikaa kävi sitä silittelemässä, mutta aikuiset kiersivät kaukaa. 

Reissu sujui kaikenkaikkiaan mainiosti ja tuli nähtyä Tallinna Zoon jääkarhutkin. Melkosen masentava paikka eläinystävän silmin tuo Tallinnan eläintarha. Osalla elukoista, kuten kengurut ja villihevoset oli eläintarhaoloiksi ihan kivan näköisesti lääniä, mutta esim. noiden jääkarhujen ulkoilutilat olivat surkean pieniä betonikoppeja. Uros kiersi samaa muutaman metrin rinkiä taukoamatta haava takajalassaan :(. Lääniä siellä riittäisi, mutta rahoituksen kanssa taitaa olla ongelmia. Pääsymaksu oli siihen nähden naurettavan halpa, 175 kroonia kolmelta hengeltä ja jonot portilla kuitenkin parhaimmillaan, tai pahimmillaan pari sataa metriä pitkät. 

Sellanen latatumisreissu näin loma-ykkösen loppuun. Huomenna taas työt kutsuvat ja seuraavat 3 viikkoa kuluvatkin kuoleman hiljaisessa toimistossa ennen viimistä 1,5 viikon lomaa elokuun alussa.

Nyt on sit sekin päivä nähty, että kuonokoppa piti käydä hankkimassa! Päätettiin ex-tempore lähtee viettämään viikonloppu Tallinnassa Kallen faijan kämpillä. Pommille järjestyi ylläripylläri heti hoitopaikka, mutta Miina on tässä tapauksessa hankalampi, sitä kun ei kelle tahansa voi antaa tai oikeestaan harva sen haluaa ;). Tallinnan kämpillä on tilaa ja ennenkin elukoita majaillut, joten päätettiin ottaa Miina mukaan. Linda Linelta sitten vahvistettiin se, mitä muistelinkin, eli koiran on oltava matkat häkissä tai kuonokopassa. Tähän hätään ei lähdetty häkkiä mtesästämään, vaan käytiin hakemassa se kuonokoppa. Ikinä ei kummankaan koiran historiassa ole sellaista tilannetta ollut, että kuonokoppaa olisi edes tarvinnut harkita, mutta pidän kyllä laivayhtiön ehtoa ihan hyvänä.

"Omasta" kaupasta löytyi heti ensi sovituksella oikea koko ja mun mielestä hyvä mallikin (ainakin toistaiseksi). Koppa tulee yhellä remmillä kiinni niskan taakse ja sen voi helposti kiertää pannan kautta tarvittaessa, jolloin se tekee koiran omatoimisesta poistoyrityksestä ainakin vähän hankalampaa. Kuonon yli kulkee tarralla suljettava pehmeä kaistale, jonka kiinnitys varmistetaan nailonisella remelillä. Koppa jättää siis etuosan avoimeksi ja on helppo säätää kireys niin, että koira pystyy läähättämään. Mun säädöillä myös juomaan ja syömään ;). Kuten arvata saattaa, niin Miina ei ollut kapistuksesta kauheen mielissään, mut eipähän toi Linda kulje kuin 1,5 tuntia per sivu. Jotenkin mulla on vaan sellanen perstuntuma, että kuonokoppa päässä kulkeviin koiriin suhtaudutaan normaalia varauksellisemmin. Rotua tuntemattomille Miina näyttää leppoisalta kultsulta, johon harvemmin kiinnitetään mitään huomiota satunnaisia hellanlettas-lässytyksiä ja rapsutuspyyntöjä lukuunottamatta. Kuonokoppa päässä saattaa senkin katu-uskottavuus nousta...

Pitihän Miinan käydä tätä reissua varten myös syömässä matolääkkeet eläinlääkärin valvovien silmien alla. Ei se koira ihan niin blondi enää oo, kuin ennen. Se nimittäin söi vain puolet tohtorin nätisti trajoamasta Droncit-tabusta, ennen kuin huomasi tulleensa kusetetuksi ja sylkäisi loput lattialle. Loput piti sitten sulloa kurkun perälle, mut sekään ei haitannut, kun sitten sai ihan oikeita nameja. Ahmatti siivosi vielä vastaanoton tiskinkin nameista ihan omatoimisesti kahella jalalla seisten...

Nyt tulee vaihteeks vettä. Just arvuuttelen, et jaksaaks lähtee ottaa yhet paikallaolo-treenit tonne sateeseen. Treenit tulis tarpeeseen, sillä sain aikaseks ilmottaa Miinan ekaan tokon avoimen luokan kisaan kuukauden päähän. Luoksetuloa on pitäny treenata ainakin BH:n läpäisystä asti, mut ei oo kerenny ;). No oon mä lenkeillä sitä välillä pysäytelly ja saattaa olla, että se alkaa hokaamaan, mitä siltä haluun. Avon kaket sujuu himassa, mut häiriötreenii tarvitaan niille lisää. Pitäis myös tsekata avon jäävät, tai lähinnä se, et miten koira reagoi, kun tullessa palaan koiran taakse. Muissa liikkeissä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mut Miinan kanssa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Jäämme jännityksellä odottamaan.

Viime viikolla lomailtiin veneellä. Pommi jäi kotiin, tai itseasiassa Sadulle, kun se alkaa olemaan sen verran kankeempi, ettei ois ihan mutkatonta ison rötjäkkeen kanssa purjeveneessä. 10 senttiä ja kiloa pienempi Miina sen sijaan lähti matkaan mukaan. Se hyppää ketteränä akkana keulasta laiturille ja takaisin veneeseen tai tarvittaessa nostetaan laidalta turvaverkon yli.

Reissu suuntautui eka kertaa itään. Aloitettiin Merenkävijöiden Granlandet-saarelta, josta jatkettiin samana päivänä yöksi Kaunissaaren satamaan. Kaunissaaressa riitti muitakin veneileviä koiria. Naapuriveneestä kurkki kolmen nahkacollien värisuora, terassilla pötkötteli malamuutin tyyppinen pystykorva ja laiturilla vastaan tallusti chihuahua, joka on epäilemättä oivallinen laivakoira. Ei vie tilaa ja helppo kuskata joka paikkaan, tarvittaessa voi käyttää vaikka syöttinä jos loppuu onkimadot kesken.

Jostain syystä säät on suosineet näitä meidän purjehdusreissuja viime vuosien aikana. Viime kesän parhaat päivät veneiltiin Nauvon suunnalla ja nyt saatiin melkosen makeet helteet koko tän reissun ajaksi! Meinasin ensin, että olin ottanut turhan paljon vaihtovaatetta Teemulle mukaan, mut kyllähän se onnistu kastelemaan ittensä moneen kertaan Kaunissareen kalliorannoilla kiipeillessään.

Seuraava kohde oli Merenkävijöiden tukikohta Sulkaniemessä, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet, mutta joka ihastutti siinä määrin, että yövyttiin siellä samantien 2 yötä putkeen. Välissä tehtiin kyllä päiväreissu Porvooseen ja sen ahtaaseen vierasvenesatamaan. Sillä välillä, kun käytiin kaupoilla ja syömässä Wilhelm Å:n lämpimällä terassilla, oli vieressä parkissa ollut vene lähtenyt jatkamaan matkaansa ja kaatanut mennessään paalun, jossa meidän pursi oli kiinni! Olivat kuitenkin käyneet vetämässä meille takakiinnitykset uusiksi. Onneksi Miina oli meidän mukana kauppa/ruokareissulla, sillä mulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten se mahtaisi ottaa tuntemattomat veneeseen tulijat vastaan.

Toisen Sulkaniemessä vietetyn yön jälkeen lähdettiin takaisin kohti Helsinkiä, tarkoituksena ehtiä moikkaamaan mun Helsingissä lomaillutta veljeä perheineen. Treffipaikaksi sovittin Suomenlinna, jonka likenteessä todella näkyi upeat säät. Tuurilla saatiin vierasvenesataman viimeinen paikka! Muutaman tunnin visiitti Suokissa vei sen verran mehuja, ettei jaksettu enää ajella Granlandetiin saunomaan, vaan suunnattiin Särkälle kotisatamaan. Kaikenkaikkiaan reissu sujui oikein mainiosti ja Miina osoitti taas olevansa hyvä laivakoira. Parit kuvat vielä reissulta.
Miina vesijuoksemassa meressä

Sulkaniemessä ei harvinaista kyllä ollut ruuhkaa
Teemu odottaa, että saa laskea lipun

Auringonlasku Helsingissä

On niin nättejä kelejä ollut, ettei oo ehtiny plokia kirjottaa. No ei vaan, tää on tää krooninen laiskuus. Ollaan ehitty puuhastelemaan kaikenlaista tässä viimisen kuukauden aikana. Tokoa ollaan treenailtu parin muun hoffin kanssa ja pitkästä aikaa käytiin hakumetässäkin vähän sekalaisemman seurakunnan kanssa. Miinan ja muun perheen kanssa piipahdettiin Porissa, Pommin viettäessä laatuaikaa Satun luona. Juhannus meni mökillä, jossa vietin pari yötä "lasten" kanssa, eli nyt oli Kallen vuoro jäädä kelkasta.

En millään jaksa alkaa raapustelemaan yksityiskohtasempia sepustuksia kesäkuun tapahtumista, koska muuten juttua tulisi varmaan liiankin kanssa, joten isken tähän vaan valittuja paloja kamerasta, joka onneksi on ollut mukana melko usein. Lisää kuvia tokoiluista ja keväisiltä rauniolta jaksan mahdollisesti lisätä galleriaan 4 päivän päästä alkavan loman aikana. Ja jos en tän ensimmäisen 2 lomaviikon aikana onnistu niin viimeistään loma-kakkosen aikaan elokuun alussa... ;) Parempi luultavasti olla asettamatta liian tiukkoja aikatauluja itelleen!

Kotona ollaan treenattu tunnaria 

Winkkari löysi ruudusta pallonsa

Vinkan mallikasta seuraamista kera Pihlan

Wumba odottelee skarppina lähtölupaa

Teemu innostui Asikkalan mökillä juhannuksena soutamisesta 

Auringon paistaessa veneeseen pyrki tämän näköisiä salamatkustajia

Teemun juhannuspäivänä virvelöimä saalis

Perkaaminen jäi mulle ja paistaminen mut paparazzanneelle Famulle

Koirilta ei loppunut juomavesi kesken

Pihavahdilta sujuu myös säännöllinen nurmikonkastelu

Eikä juhannusta ilman mölkkyä, jonka pelaamiseen Keltalahti Areena tarjosi mukavat puitteet

Hienosti meni tämä päivä, vaikka alkuun näytti hankalalta. Olin ilmottanut Miinan Aptukseen, näyttelyyn siis, vaikka tiesin Kallen olevan työnsä puolesta kiinni Maailma Kylässä -tapahtumassa koko viikonlopun. Hieman myöhemmin selvisi, että Teemun judoseura järjestää vyökokeet juuri tänä samaisena sunnuntaina klo 10.30 alkaen. Suureksi onneksi Laura ja Pertti olivat menossa näyttelyyn myös, joten hetken sumplimisen jälkeen sovittiin, että heitän Miinan aamulla Pasilaan, josta Laura nappaa sen matkaansa ja ite kipitän takaisin Keravalle ja vien Teemun vyökokeeseen. Oman jännitysmomenttinsa tähän näyttelykeikkaan lisäsi vielä käyttämäni handleripalvelu Tenlenius ;), joilla oli oma lehmä ojassa, eli junnu-terri näytillä samaan aikaan. Kuka esittää, mitä esittää, missä ja monelta oli näyttelyn teema siis ennakkoon...

Tämä tarina päättyi lopulta melko onnellisesti, sillä Miina sijoittui paras narttu -kilpailussa neljänneksi saaden varasertin ja Pertti pisti paria pykälää paremmaksi ollen lopulta toiseksi paras uros, varasertin ja -cacibin kera. Saman sijoituksen sai myös handleripalvelun oma junnuterrieri, jolle myös serti. Tämän kaiken lisäksi Miinan Helmi-sisko (Emo's Ruusa) oli paras narttu -kisassa toinen ja sai toisen sertinsä! Järjettömän paljon kiitoksia Laura ja Tiina, jäin ison palveluksen teille velkaa (taas)!

Ei Teemullakaan huonosti mennyt Keravalla. Tunnin näyttöjen jälkeen 7-vuotias Teemu osoitti omaavansa kaikki tarvittavat taidot ja läpäisi judossa keltaisen vyön vyökokeen. Alla kuvanäyte Teemun o-goshi-heitosta ja perään Miinan valmistautuminen näyttelyyn.

Helsinki 24.5.09 AVO ERI4 PN4 Varaserti ;)

Vietettiin helatorstaita hoffihenkisessä porukassa Miinan kanssa Hämeenlinnan raunioradalla. Mukana oli kaikkiaan yksitoista pääasiassa Steinroller-taustaista hoffia, ja Sannin Srela-beussi. Vähän ennen yhtätoista hypättiin Miinan kanssa kotipihasta Nummisten koirataksiin ja oltiin suureksi yllätykseksi Hämeenlinnassa 15 minuuttia etuajassa! Täytyi johtua siitä, että ratissa oli Sannin sijaan Timppa.

Miina ja Srela eivät olleet nähneet toisiaan aiemmin, mutta ehtivät tutustua häkin seinän läpi toisiinsa vajaan tunnin ajomatkan aikana. Perille päästyämme laskettiin koirasakki eli Miina, Srela ja Ripa yhdessä ulos vapaana, eikä narttujen välillä ilmennyt ongelmia. Hetken siinä häntä pystyssä pörhistelivät toisilleen ja se siitä. Pariin otteeseen Miina selvästi mieteskeli, että käviskö vähän beussia runttaamassa, mutta uskoi kyllä, kun kerroin sille, että se olen minä joka määrää!

Korson radalla muutamia kertoja käyneenä tämä Hämiksen rata oli kyllä selvästi haasteellisempi. Tämä keikan jälkeen Korson rata tuntuu pikkulasten hiekkalaatikolta. Sää oli aika hyvä, vaikka koko päiväksi oli luvattu sadetta. Alussa tuli muutama tippa, mutta kun nykäsin sadetakin päälle, niin seuraavia pisaroita saatiin odotella 8 tuntia. Kuljin kyllä varmuuden vuoks seuraavat tunnit sadetakki niskassa ;). Miina ei ollut koskaan aiemmin käynyt raunioilla ja näin jälkikäteen ajateltuna sille olisi kannattanut ennen etsintää vähän "esitellä paikkoja". Ei sillä hakuakaan ole otettu ainakaan vuoteen, ja tämä paistoi läpi varsinkin alussa. Otin sille 4 ukkoa, joista kaksi avoimissa piilossa lohkareiden suojissa, yksi "upotettuna" traktorin renkaiden sisään ja yksi kumollaan olevassa roskiksessa, jonka kansi jätettiin hieman raolleen.

Ekoilla ukoilla näkyi kokemattomuus tälläsessä maastossa. Eka ukko löytyi kyllä melko nopeesti, mutta reittiä Miina joutui arpomaan jonkin aikaa. Kävi siinä sitten tervehtimässä paparazzin toiselta puolelta sijaistoimintona, ennen kuin pääsi perille. Toiselle ukolle koira alkoi olemaan selvästi paremmin jyvällä touhusta, mutta haki pidemmän ja helpomman reitin. Kolmas ukko oli traktorinrenkaiden sisällä ja Miina kyllä paikansi ukon, mutta ei vaan blondi meinannut millään hokata, että se voi löytyä sellaisesta paikasta. Roskisukkoa joutui hakemaan jonkin aikaa ja kävi siinä tuulen mukana aika kaukanakin, mutta hajun saatuaan sukelsi suoraan roskikseen raolleen jätetyn kannen kolosta.

Vähän vaikee tehtävä Miinalle kokonaisuudessaan, mutta oli ilo huomata, ettei se lyönyt hanskoja tiskiin missään vaiheessa. Kahdessa kohtaa se iski kuonon maahan ja yritti hakea jäljistä apua. Koskaanhan se ei ole ollut mikään korkeanenäinen ja nyt kun oli tottumattomalle hankalammat tuuliolosuhteet, niin ihmekös tuo. Pitää yrittää järkkäillä noita aikatauluja sen verran, että päästäs pitkästä aikaa hakumettään Miinan kanssa, oli tuo ukkojen ettiminen kyllä niin hauskaa taas!

Vaikka rata alkuun näyttikin siltä, ettei sieltä ilman reikiä lähdetä pois, niin kummasti vaan ehjänä oli koko sakki session jälkeen. Kaiken kaikkiaan valtavan onnistunut päivä, joka päätettiin vielä hyvän ruuan jälkeen pieneen ja erikoiseen tottissessioon. Harvemmin sitä kai pääsee (joutuu??) treenaamaan virsiä veisaavan henkilöryhmän kanssa...

Suuret kiitokset Maisalle ja Pekalle onnistuneista järjestelyistä ja kestityksestä ja muille osallistujille seurasta ja alkupaloista. Syöminenhän se on treeneissä tärkeintä! Nummisten KePolle assareineen kiitos sujuvasta logistiikasta ja Miinan kuvista. Yritän lisätä kuvia galleriaan joutessani. Tähän loppuun on kyllä laitettava tämä läl-läl-lää -kuva ;)
© Nummisten KePo

Tänä aamuna suuntasimme Miinan kanssa Oulunkylään HPH:n järjestämään luonnetestiin. Tuomareina toimivat Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine. Kumpaisestakaan tuomarista ei ollut etukäteen mitään hajua, mutta tänne mentiin, koska oli sopivaan aikaan ja lähellä. Hyvin tuomarit toimivat, toinen ehkä paremmin, kuin toinen ;) mutta koiranlukutaitoa löytyi kummaltakin.

Kävin Miinan kanssa keskiviikkona omalla eläinlääkärillä varmistamassa, että mikrosiru on tallessa ja luettavissa, sillä sitähän ei BH-kokeessa koirasta löytynyt. Eikä meinannut alkuun löytyä nytkään, mutta onneksi paikalla oli insinööri, joka osasi oikeata nappia painaa ja sieltähän se siru löytyi, mistä pitikin.

Aloitettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Miina istua nakotti mun ja tuomarin välissä katse nauliutuneena harvalukuiseen yleisöön. Tuomari kutsui Miinaa, joka kääntyi katsomaan kuka huutelee ja keskittyi taas yleisöön. Uusi iloisempi kutsu tuomarilta ja kyykistyminen, jolloin meni morjestamaan ja viihtyi hyvin paijattavana tuomarin kainalossa. Arvosana+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Seuraavaksi mentiin kelkalle. Miina seisoi ensin hiljaa mun etuviistossa ja katseli kelkan tuloa nytkähtäen aina, kun kelkkakin. Kelkan lähestyessä Miina otti leikkiasennon, eli persus pystyssä haastoi kelkkaa ja alkoi haukkumaan. Kelkan lähestyessä aina vaan metakka jatkui ja Miina kiersi välillä mun takaa toiselle puolelle ja takaisin. Kelkan pysähtyessä mun viereen Miina meni samantien tutkimaan sen, vaikka olikin aika varautuneen oloinen. Käytiin kääntymässä kelkan lähtöpisteellä ja palattiin takaisin kelkan vierestä, eikä siinä sen ihmeempiä. Kelkka oli nähty.

Tasitelutahtoa mitattiin puukepillä. Ensin Miina jäi vesi kielellä katselemaan viiden metrin päässä eväitään rapistelevasti syövää ihmistä toiverikas katse silmissään, mutta lähti sitten taistelemaan kepistä. Alkuun näytti mun silmään aika löysältä Miinan ote, eikä se kertaalleen "voitettuaan" lähtenyt tarjoamaan tuomarille revanssia. Toiseen erään syttyi selvästi enemmän, mutta ei samalla tavalla mitä tuttujen kanssa. Sen verran tiukemmin roikkui nyt kepissä, että tuomari sai nostettua etupäätä ilmaan. Miina ei myöskään irrottanut otettaan, vaikka tuomari toisella kädellä pariin otteeseen tarrasi kiinni päästä ja peitti Miinan silmät. Arvosanaksi +2 kohtuullinen.

Puolustushalussa tuli toinen pieni ylläri. Tiesin Miinan puolustavan kyllä, mutta etukäteen ajattelin sen kuitenkin viime tipassa väistävän. Näin ei käynyt, vaan Miina pysyi kokoajan kahdella jalalla remmiin nojaten mun ja tuomarin välissä ja oli melko hurjana. Hyökkäyksen loputtua kesti hetken, ennen kuin Miina uskoi tuomarin hyviin tarkoitusperiin. Tuomarien mukaan puolustusreaktio oli niin suuri, että Miinalla otti hetken aikaa kääntää se offille. Tuomarin luokse jäämisessä ei ollut mitään ongelmaa ja luokse se tuli vauhdilla. Meni tosin pitkäksi ja ehdinkin jo miettiä, että se juoksee suoraan sämpylätytön luokse ;). Arvosana +2 suuri, hillitty.

Kovuutta testattiin mm. ilmaan nousevilla haalareilla ja perään pyörivällä tynnyrillä. Heti haalarien hypättyä ilmaan oli käännyttävä takaisin ja tuomarin käskystä uudellen haalarien ohi. Tästä kohdasta ohjaaja sai tuomarilta täyden kympin! Haalarit pomppasivat ilmaan ihan koiran kohdalla, se ehti vain väistää ja murahtaa, kun oltiin jo menossa takaisin. Uudelleenkohtaamisessa Miina selvästi katsoi maassa lojunutta myttyä ja kiersi sen, mutta ei hermoillut siitä sen enempää. Takaa tulevaan kolisevaan tynnyriin ensireaktio oli räväkkä, mutta sen jälkeen Miina tuntui vain tuumaavan, et aha, okei. Kun menin tynnyrin päälle istumaan, niin Miina tunki siihen rapsutettavaksi, kuten se tekee aina jos joku istuu sopivasti hollilla. Kovuudesta arvosanaksi +1 hieman pehmeä.

Toimintakykyä testattiin kelkan lisäksi pimeässä huoneessa. Ovelta lähti lastulevyistä tms. rakennettu siksak-käytävä, jonka päähän jäin istumaan penkille. Tuomarit kertoivat, että huoneeseen päästyään Miina oli välittömästi iskenyt kuonon maahan ja jäljesti suoraan mun luokse välittämättä lattialla lojuvasta roinasta. Toimintakyvystä +2 hyvä.

Toiseksi viimeisenä osiona oli terävyyden erikoisosuus, eli seinä. Koira kytkettiin keskellä seinää olevaan ketjuun ja jätettiin ilman turinoita oman onnensa nojaan. Tässä osiossahan ohjaaja on piilossa ja voi vain jännittyneenä kuunnella, kuinka koira puolustaa itseään uhattaessa. Kuuleman mukaan Miina reagoi välittömästi ja oli tosissaan. Tässä tuomarit kertoivat samaa, kuin puolustushalua mitattaessa, että koira reagoi niin voimakkaasti, ettei se ihan heti hyökkäyksen jälkeen ole kaveria. Se ei siis ilmennä mitään jäljelle jäävää hyökkäyshalua, mutta ristiriitatilanteessa menee se minuutti, kun koira vaihtaa moodia. Terävyydestä +2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Laukausvarmuus testattiin lopuksi ja vaikka en muista, että Miinalle olisi ammuttu, niin kaiken maailman ilotulitusten jälkeen, en uskonut sen juurikaan reagoivan ja +++ Laukausvarma se sitten olikin.

Hermorakenteeltaan Miina on +1 hieman pehmeä, mutta kuulemma erittäin vahva +1. Tämä oli ainoa numero, josta olin etukäteen aika varma. Miina oli itseasiassa hieman vähemmän hieman pehmeä, jos noin nyt edes voi sanoa, mitä olin ajatellut. Eli siinä mielessä tuo vahva +1 osuu kohdilleen. Se kuitenkin on pehmeämpi, kuin kohtuullisen kova Pommi. Tuomareiden mukaan on onni, että koira on hieman pehmeä, sillä hyvällä toimintakyvyllä plus testin osoittamalla terävyydellä ja puolustushalulla se voisi olla aika haasteellinen tapaus.

Vilkkaudesta tuli +3 vilkas. Etukäteen olin vähän taipuvainen arvioimaan tämän kohdan erittäin vilkkaaksi, mutta sitä Miina ei ainakaan testissä ollut. Osaahan se olla jo aika rauhallinenkin (ajoittain), mutta kun melkein kaikki on aina kivaa ja tuli polttaa tassujen alla, niin minkäs teet! ;)

Loppupisteet yhteensä siis 187 ja saan taas pyytää Miinalta anteeksi sitä, että oon aliarvoinu sitä ;) Sen käytös koko testin aikana oli pelkkää Miinaa ja avasi taas mun silmiä koko otuksen suhteen. Ohan se kaikkine omine hössötyksineen aivan ainutlaatuinen pakkaus.